Cindillä oli tänään synttärit! Nainen täytti 35 vuotta. Mwahahha. Täydellinen päivä pienelle kiusoittelulle, eikös... taisin kirjoittaa korttiin onnittelut 42-vuotiaalle. Hups... ;) Ostimme lahjaksi hajuveden ja kalapedikyyrin! Luitte oikein. Käydään ehkä huomenna katsastamassa se, mä ainakin haluan testata. :D Ei sen kummempia tänään.
Ystäväiseni Kreeta (kohta nähdään!) joskus bloggaili siitä, mitä tulee ikävöimään vaihtovuodessaan ja mitä ikävöi tällä hetkellä kotonaan, ja munkin olisi kai tähän väliin hyvä heittää sellainen lista muun mielenkiintoisen postausmateriaalin uupuessa...
Mitä tulen ikävöimään?
1. Ensimmäisenä on varmaankin pakko mainita kaikki uskomattomat ihmiset, jotka olen tavannut tänä vuonna. Host-perheestä lähtien, tietenkin. Cindi on ollut enkeli, sopivan hullu ja sopivassa suhteessa ollut sekä äidin, että ystävän roolissa. Jackista voisin kirjoittaa niin monta riviä, että kyllästyisitte... aika nopeasti vei mun sydämen. Tulee olemaan hankala paikka jättää kaikki ystävät taakseni, en koskaan uskonut, että vuodessa saisin ystäviä, joita en tule ikinä unohtamaan ja joihin luotan täydellisesti. Siinäpä se tärkein.
2. Walesin luonto ja ilmasto. Täällä on niin vehreää. En tiedä enää mitään kauniimpaa kuin kouluun polkeminen sumuisena arkiaamuna, kun auringonvalo osuu vain Cardiffia ympäröiviin kukkuloihin. Ja voisin selvitä ilman niitä Suomen -30 asteen pakkasia myös, Walesin talvi oli ihanaa vaihtelua.
3. Bussiyhteydet & muut julkiset. No onhan se nyt mukavaa kun niitä busseja menee sen 10 minuutin välein, eikä tunnin... ja sekin vielä, että puolet halvempaahan se täällä on. Onhan se nyt mielenkiintoista maksaa kotona yli kahdeksan euroa 10 kilometrin edestakaisesta matkasta kotikylästä lähimpään kaupunkiin. Mur.
4. Cardiffin keskusta. Kaikki mitä elämässä tarvitsee/tulee tarvitsemaan pienehkön alueen sisällä. Mitä muuta voisi haluta? Olen edelleenkin yllättynyt Cardiffin tarjonnasta, ja onhan se luksusta kun on kunnon ostareita lyhyen matkan päässä. Eihän se kotonakaan nyt niin hirveä tilanne ole, mutta kyllä sitä Helsingin reissuakin saa suunnitella aina etukäteen...
5. Yleinen ilmapiiri/ihanat tuntemattomat ihmiset. Viimeisen vuoden aikana sitä on ymmärtänyt, kuinka paljon muut ihmiset loppujen lopuksi vaikuttavat omaan mielialaan. Miten muutama ystävällinen bussipysäkillä vahdettu sana, tuntemattomien kesken vaihdettu hymy tai kassaneidin "have a lovely day, darling" voikaan vaikuttaa niin positiivisesti ihmiseen. Vuoden muualla asuneena voin sanoa, että kyllä, suomalaiset ovat melkoisen ujoa ja epäystävällistä kansaa. Ei saisi yleistää, mutta näin kuitenkin on, suurin piirtein. Ei se kai siitä tule muuttumaan, mutta itse yritän ainakin ottaa ihan erilaisen asenteen kun kotiin saavun.
Mitä ikävöin nyt?
1. Perhe, sukulaiset, ystävät. Olen aina kategorioinut nämä kaikki samaan, koska perheenjäsenet ovat ystäviä ja ystävät ovat perheenjäseniä... Niin tärkeitä kuin tämän toisen kodin ihmiset mulle ovatkin, niin oma lähipiiri menee aina edelle. En malta odottaa että pääsen taas pitämään kisakatsomoa isukin kanssa, juttelemaan äitin kanssa ja tappelemaan siskon kanssa! Puhumattakaan ajeluista, illanvietoista sun muusta sellaisesta ystävien kesken. Lupaan myös harrastaa sukulointia aktiivisesti kesällä!
2. RUOKA. Suurin epäkohta tässä kansakunnassa on ruokavalio. Vähän matkan päässä meiltä on supermarketti, joka myy pelkästään pakastettua ruokaa. Kyllä. Lisäksi eräs toinen vaihtari kertoi, että hänen host-äitinsä oli ostanut jäävuorisalaattia vaihtarilleen ja lämmittänyt sen mikrossa? Ja hän oli tosiaan luullut, että näin kuuluu tehdä. Kieltämättä roskaruoka on virkistävää välillä, muttei kovinkaan kauaa... Olen itse yrittänyt pitää mun päivittäiset vitamiinit melkoisen tasapainossa hedelmien ja kasvisten avulla, mutta nämä ihmiset tarvitsevat kyllä pikaista terveystiedon kertausta. Ruisleipää, mamman salaattia ja porkkanakeittoa mulle, kiitos. (Pakko tosin mainita, että hedelmien/marjojen hinta/laatu-suhde on täällä hieman parempi kuin Suomessa...)
3. Spontaanius. Kotona kynnys kotoa poistumiseen on huomattavasti pienempi, ja kaverit saattavat pistäytyä kylään ihan hetken mielijohteesta. Täällä se on vähän hankalampaa, varsinkin kun useimmat ystävistäni asuvat koulumme lähettyvillä, joka ei ole ihan niin lähellä. Ja aina on selvitettävä ruoka-ajat sun muut, vaikka Cindi onkin yleisesti ottaen todella reilu... kotona mamma on onneksi melko joustava. ;)
4. Lyhyt koulumatka/oma lukio. Olen aina tykännyt siitä, että meidän lukio on melkoisen pieni. On mukavaa, kun tuntee jokaisen naaman ja opettajia ei ole kovinkaan montaa. Llanishen High ja 1500 oppilasta on mulle hieman liikaa, hahaa... onneksi lukiopuoli on suhteellisen rauhallinen, ja on tutustunut suurimpaan osaan ihmisistä. Se 350 metrin koulumatka on kyllä ISO plussa, vaikka pyöräilyä saattaakin tulla ikävä.
5. Kanipallot! Että mulla on ikävä kahta harmaata karvapalloa, toivon että tytöt odottelevat mua vielä kotosalla, vaikka vanhuksilla alkaakin jo ikää olemaan... Lupaan rapsutella lapsosia tuplasti kotiin palattuani.
i 
