Böö!

Tästä tuleepi melko pikainen merkintä; Happy Halloween! Tai jotain sen suuntaista. Ei me näilläkään nurkilla sen suuremmin tätä juhlapyhää vietellä... kauppojen hyllyt tosin notkuvat kaikenlaisten teeman mukaisten herkkujen ja juttujen painosta, mutta se nyt ei ole kovinkaan uutta. Tässä huushollissa asiasta ei muistuta kuin yksi kaiverrettu kurpitsa... joka tosin alkaa piakkoin homehtumaan, ha. Ja Jack tosiaan lähti juuri pieniin Halloween-juhliin ja trick or treat -kierrokselle, varsin pelottavassa asussaan!

Viimeinen lomapäivä takana, eipä ihan tekisi mieli mennä kouluun huomenna. PLAA. Tämä viikonloppu meni muutenkin vähän ikävissä tunnelmissa, muhun taisi taasen tarttua jonkinmoinen pöpö. Sainpahan paljon koulutehtäviä tehtyä, en valita... ironiahan tosin on aina kiehtovaa - alkoi vointi heti paranemaan kun sain viimeisen lauseen sosiologian esseestä naputeltua. Pöh sanon minä.

Saan ehkä seuraavalla viikolla aihetta vähän pidempiin juttuihin ja, ainakin omalta kannaltani katsottuna, paljon mielenkiintoisempiin. Toivon näin.

Taidanpa seuraavaksi siirtyä Nicolen kanssa AINOAN Halloween-perinteeni pariin, on hyvä pitäytyä näiden hyväksi todettujen parissa... :)

Half-term begins.

SYYSLOMA, yay. Aurinko on paistanut Cardiffissa koko viikonlopun, eilistä 15 minuutin kuuroa lukuunottamatta. (Senkin ajan istuin bussissa, eli kaikki hyvin, sade ei mua sulattanut...) Eli onnea sinne sateiseen ja lumiseen Suomeen, he he. ;) No vitsit vitsinä, en uskalla olla kovinkaan vahingoniloinen tai täällä sataa varmasti koko seuraavan viikon ajan. Tosin eipä mulla suurempia suunnitelmia ole, ystävien kanssa hengailua ja muutamat kahvittelut. Kuulostaapi täydelliseltä lomalta.

Eilen vietin tosiaan päiväni keskustassa muutaman muun vaihtarin kanssa. Ja koska äitiltä on tullut valituksia; KAIKKI olivat naispuolisia henkilöitä! Hahaa. (Oon tänään vitsikkäällä tuulella, kestäkää.) Tosiaan, kansoitimme Starbucksin Lotten, Karin ja Johannan (Alankomaat - Norja - Saksa) kanssa ja juttelimme muutaman tunnin ajan kaikesta mahdollisesta ja kävimme myös vähän ostoksillakin... köh. Olisiko mitenkään mahdollista ettette sais niitä mun visan tietoja sinne kotiin? No ehkä mä kestän... tai siis te kestätte. ;)

 Alemmassa kuvassa on vieressäni myös Maggie (Margarete), joka liittyi seuraamme myöhemmin. Eikä oikeasti enää yhtäkään vitsiä jättiläisistä, kiitos... :P

Kävimme myös Maggien kanssa leffassa, katsomassa suloisuutta 3D:nä... lasten animaation Despicable Me. Oli kieltämättä melko piristävä leffa kokonaisuudessaan, vaikka meinasinkin muutaman kyyneleen lopussa vuodattaa... Shh. Noi pikkuiset ovat niin hellyyttäviä. (Ensimmäinen kuva googlesta.)

Autoin myös Jackia tekemään koristeita joulukuuseen (älkää kysykö...), joten poju teki mulle yksinoikeudella uuden uniikin kirjanmerkin. Awwh. Herra ei ollut itsekään varma mitä se kuvastaa, mutta päädyttiin yhteistulokseen - ajatus on tärkein.

Nyt hörpin Cindin tekemän minttukaakaon loppuun ja menen lukemaan. Ps. imuroin, pyyhin pölyt, putsasin peilit ja järjestelin tavarat tänään... äiti voit olla taasen ylpeä tyttärestäsi, josta on tulossa hyvää vauhtia sivistynyt ja ahkera.

... unelmiahan saa aina olla. Kauniit unet ja maanantait! (:

Essentials

Kategoriasta "kiitos rakkaat vanhempani, syön ihan tarpeeksi herkkuja muutenkin" löytyy tänään muutama postipaketti, jotka mukavasti lennähtivät Itä-Uusimaalta aina Cardiffiin asti. Tuotteet eivät pahemmin esittelyjä kaipaa, joten...

Yummy! Ainakin kaikki tutut jo tietävätkin, vanhempani tuntien, ettei tuossa suinkaan ollut kaikki... toisin sanoen kaiken voi kertoa kahdella ja miettiä miksi mun komeron ovi ei mene kunnolla kiinni. :( Se on tosin pieni huoli siihen verrattuna, miten hyvältä fazerin sininen voikaan maistua! Pitää vain pitää silmällä mun suklaalevyjä, Cindi on melkoinen suklaarohmu. Lievästi sanottuna.

Ps. Äiti ja isukki, kiitos kun olette lihottaneet mun kanit muodottomiksi! Tosin voi olla että tein sen lähtöä ihan itse... syytän silti teitä. ;) Ja lisäyksenä vielä; Jack KIITTÄÄ Hyypiän nimmarista... olisittepa nähneet pienen pojan ilmeen. :)

Kiitos herkuista! <3

Quick quick.

Hiya, pikaiset tervehdykset kirjoittelen. Enpä oikein ehtinyt viime viikolla bloggailla, mutta eiköhän se siitä sitten lähde... tää on taas näitä merkityksettömiä raapustuksia, ei mitään kovin jännittävää. Koulu vei aika paljon mun aikaa viime viikolla, kirjoittelin kaksi sosiologian esseetä ja kaksi äidinkielen analyysia - ei ollut mikään helpoin tehtävä. Mutta TEHTY MIKÄ TEHTY, uskokaa tai älkää. Mammakin saa tämän kerran olla ylpeä aina niin äärimmäisen ahkerasta tyttärestään. ;) Vielä neljä päivää pitäisi koulussa jaksaa pakertaa, sittenpä koittaa ns. half-term eli ihan perinteisesti ja suomeksi sanottuna syysloma. Ah, ihanuutta. Eipä ole kovinkaan paljoa suunnitelmia kyseiselle viikolle, eiköhän se mene ihan tässä lähimaastossa ystävien kanssa hengaillessa. Luulisin ja toivoisin!

Olen ollut tänään äärimmäisen hyvällä tuulella. En tiedä johtuuko tummista pilvistä Cardiffin kukkuloiden yllä, vaiko kenties jäätävistä aamuista... köh. Mieleeni tulevat myös mun aina-niin-kehittävät kitaratunnit ruotsalaisen opettajani kanssa, yritäppä siinä sitten oppia kun mies heittää vitsiä suomalaisista ja (yllättäen) ruotsalaisista jokaiseen väliin! Mulle kyllä kelpaa, saapahan hymyn huulille pitkän koulupäivän jälkeen. Mutta oli syy mikä tahansa, jotain täytyy olla ilmassa kun maanantait maittavat näin hyvin. Parempi näin päin, I guess.

Tämä sisällöltään tärkeä postaus on hyvä lopettaa erääseen mielenkiintoiseen kaupungin nimeen, jonka Nathaniel tänään mulle "opetti". (Piti tosin sattuneesta syystä googlata uudestaan...)

Ja kyllä - herra osasi jopa lausua nimen. On se kymri vaan niin mukava kieli...

(Vähän infon välitystä vielä kotiin; keskiviikkona käyn hakemassa paketit postitoimistosta!)

Food. Yet again.

Flunssat on tiessään ja olo on kymmenisen kertaa parempi kuin torstaina ja perjantaina. Onneksi. Mulla ei oo mitään sen jännempää lisättävää viikonlopun tapahtumiin, mutta käytiin taas syömässä... tällä kertaa lähdettiin liikkeelle vähän eksoottisemman ruokalajin kanssa; sushin. Seuraa mulle siis pitivät norjalainen Simon ja slovakialainen Pavel, joista jo aikaisemmin kerroin. He halusivat ehdottomasti raahata mut sushipaikkaan kuultuaan, etten ole koskaan maistanut kyseistä herkkua. (Nimim. äiti ja isukki on kyllä pelotellut lasta ihan tarpeeksi! :P) Myönnettäköön että hyvää oli - ainakin suurin osa... ömm... lajeista. Tähän mennessä lienee selvää, että vaikka olinkin kahden ekspertin kanssa liikkeellä, termistö ei oikein tarttunut matkaan. Mulla ei siis ole pienintäkään hajua siitä, mitä söin. :D Mutta ainakin siitä raakaa tonnikalaa ja lohta löytyi, hahaa.

Tämän jälkiruoan, mochin, koostumus oli kerrassaan outo, mutta maistui toodella hyvältä. Kyseessä oli kai jotain riisijauhoihin liittyvää, haha. (Kestäkää mun tietämättömyyteni!)

 Musta ei taida tulla ihan ruokabloggaajaa, mutta mitäpä pienistä.

Aikaisemmin lauantaina kävin katsomassa ystäväni Ellien kanssa elokuvan "Buried". Oli ehkä ahdistavimmat 1,5 tuntia pitkiin aikoihin elokuvateatterissa! Koko elokuva sijoittui tosiaan maan alle pieneen arkkuun - enkä edes huijaa, jokainen minuutti vietettiin maan alla. Elokuvaan liittyi myös muutama käärme ja paljon hiekkaa, rakas äitini, älä katso kyseistä elokuvaa!

Ja last but not least, sarjassamme "ennen vihasin ja enää en voisi elää ilman", tattadaa:

Mun mustat Ugg-tyyliset saappaat! Sadepäivinä koroilla ei kykene liikkumaan eikä mikään riitä pitämään varpaita lämpiminä, paitsi nämä ihanuudet! Joudun ehkä jollekin tyylimokat-listalle, mutta eipä mua kukaan täällä muutenkaan kovin hyvin tunne. Hhahaa. Ah, vapaus.

X-Factor kutsuu nyt, näkemisiin!

Saturday night + fever.

Valitettavasti tota lausahdusta ei voi kirjoittaa yhteen. Lähdin tänään koulusta kesken päivän pois, koska olo oli äärimmäisen epävakaa ja huono. Nappasin Bootsista kotimatkalla vähän lääkettä mukaani ja nyt makoilen sängyssä melko ikävässä olotilassa. Ajattelinpa siis tehdä pikaisen postauksen lauantai-illasta, vihdoinkin on kuumeisena sitä paljon kaivattua aikaa. Huokaus. Toivotaan että saan nujerrettua tämän melko äkkiä, eikä tarvitsisi vähään aikaan sitten uudestaan ilmaantuakaan.

ANYWAY, käytiin tosiaan lauantaina syömässä muutaman muun vaihtarin kanssa vähän italialaista Cardiffin satamassa, hyvää oli. Meidän porukkaan liittyi ihan äskettäin norjalainen Simon joka asusteli kuukauden Japanissa, ennen kuin totesi sen olevan ihan liikaa... voin kyllä hyvin kuvitella, kulttuurishokki voi olla aikamoinen. EF ehdotti sitten Simonille Brittejä, etteivät rahat menisi hukkaan. Päätös on kuulemma tähän mennessä tuntunut todella hyvältä, joten loppu hyvin kaikki hyvin.

Illan kohokohta for sure. Hahaa. Mulla tää ruoka näyttää olevan aika usein kohokohtana... mut ei vaan ole Ben &Jerry'sin voittanutta, just sayin'.

Mutta nyt jatkan sairastamista! Laittelen ehkä vähän pidempää juttua heti kun jaksan/kykenen/teen jotain tarpeeksi mielenkiintoista. Ha. (Saahan sitä toivoa!)

Inset Day

Hullut pelaavat ulkona kaatosateessa golfia, fiksut ja filmaattiset makoilevat lämpimän peiton alla sisällä... tänä viikonloppuna Cardiffissa pelataan siis Ryder Cup. Sadetta luvassa, good luck. Saatiinpahan ainakin ihanainen vapaapäivä tälle perjantaille ruuhkaisen liikenteen vuoksi... kelpaa kyllä mulle, varsinkin kun kurkkukipu ei meinaa millään hellittää. Toivon ettei olo tästä pahene, olisi mukavaa tekemistä luvassa viikonlopulle. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten näilläpä mennään tänään...

 

 

+ kasa DVD-elokuvia. Täydellistä.