Time flies.

Huhuu! Kohta onpi jo maaliskuukin ohi... voi hyväää luoja sentään! Aika lentää, tosiaan. Alle kolme viikkoa ja Cardiffin valtaa muutama suomalainen TURISTI, joita kai Sallan perheeksi joku on joskus kutsunut. ;) Sitä odotellessa! Sää on edelleen ollut mahtava, vaikka sateita ne kai taas lupailee viikolle... noh, nautin niin kauan kuin voin! Tästä tulee enivei taas tällainen minimerkintä osa 23456.

Pojat riemuissaan hyvistä säistä ja jalkapallosta... Kyseinen kenttä on koulun yhteydessä ja sillä tulee kyllä vietettyä aikaa välitunneilla/lounaan aikaan.

 

Kävin viime viikolla Bexin luona leipomassa muutamat muffinit/cupcaket. Ja niistä tuli melko naisellisia, mutta todella hyviä... omnomnom.

 

 

Ja lopuksi mun kesäisten/keväisten aktiviteettien ykkönen! Cindi pitää mua ihan friikkinä...

 

Life is good. Kävin aikaisemmin zumbailemassa ja nyt vähän väsyttää... hmph. Toisaalta ihan hyväkin; viikonlopun jälkeen on aina vaikea saada unta. Taidanpa lähteä lukemaan jotain mukavaa, kirjoittelen myöhemmin tällä viikolla... 

Äitienpäivää vietetään muuten täällä tämän viikon sunnuntaina! Huuh.

Spring.

Hellou! Sää on edelleenkin pysynyt melkoisen mainiona, vaikka ikävästi tihutteli aamulla... päätimme kuitenkin reippaina polkea kouluun, tietenkin. On melkoisen paljon koulutyötä tällä hetkellä, mutta eiköhän se taas loppuviikosta helpota. Viikonloppu meni melkoisen rennoissa merkeissä ja kotosalla, mutta sunnuntaina Cindi halusi siivouksen takia meidät pois huushollista ja päätettiin Nicolen kanssa käydä IKEA-kierroksella ja satamassa syömässä lounasta... IKEA ei tarjonnut mitään uutta, mutta tulipahan ostettua ruotsalaista salmiakkia... omnom. Ja näkkileipää!

 Kävin myös naapuruston lasten kanssa pelailemassa puistossa, ihania muksuja!

 

Ja vielä naapurin Kaylee; ehkä suloisin näkemäni lapsonen ikinä, mutta aina pahan teossa ja häntä kutsutaankin näillä nurkilla paholaiseksi...  mua tosin aina juoksee halaamaan kun nähdään! En kyllä osaisi kurittaa tyttöä mistään...

Olen pienessä yskässä (musta tuntuu että äiti tartutti skypen välityksellä!) ja ajattelin mennä aikaisin nukkumaan. Hyvä minä! Toivon myös, ettei se jää pelkäksi ajatukseksi... :P Kirjoittelen taas loppuviikosta! Näkemisiin!

Walking on sunshine.

Kevät on ilmeisesti tullut!

 

Kävimme eilen hakemassa jäätelöt kaupasta ja söimme ne auringonpaisteessa... mmmmm. Asteita semmoset 12, eli ei mitenkään erityisen lämmin vielä, mutta auringossa tarkenee hyvin. Tuuli on tosin vieläkin melko ikävä, onneksi oli hyvä tuuri. Aloitin myös tänään puhaltelemaan saippuakuplia, 100% varma kevään merkki... pienet on ilot, mutta sitäkin mukavammat.

Happyhappy.

Bristol!

Tittiii. Palaanpa siis takaisin sunnuntaihin, joka oli kokonaisuudessaan varsin uskomaton päivä... Beckyn äiti vei siis minut, Beckyn ja erään ranskalaisen tyttösen, joka oli perheen vieraana muutaman viikon, Bristoliin. Kaupunki on huomattavasti suurempi kuin Cardiff ja sijaitsee noin 40 minuutin ajomatkan päässä, Englannin puolella.

Asiat tärkeysjärjestykseen - katsastimme ensimmäisenä muutamat kaupat suuressa ostoskeskuksessa ihan keskustan liepeillä, mutta eipä sieltä juuri suurempia mukaan tarttunut. Onneksi.

Aamupäivällä oli melko pilvistä ja viileää, mutta sillä aikaa kun kävimme lounaalla, alkoi taivaalla näkyä se kuuluisa valoilmiö jota auringoksi kai kutsutaan... Oli hyvä tuuri.

 

  

 

Niin paljon kuin pidänkin Cardiffin satamasta, totuus on se, ettei siellä ole säilytetty melkeinpä mitään historiallista. Muutama rakennus kyllä löytyy, mutta kaikki muu on vedetty matalaksi ja rakennettu uudestaan... Bristolin satama oli sinänsä viehättävä, että arkkitehtuuri on alkuperäistä.

 

 

 

 

Bristolissa on paljon pieniä putiikkeja, täynnä ihania pieniä tavaroita. Mä nappasin mukaani vain yhden huivin eräästä vintage-kaupasta, vaikka sekin oli ehkä liikaa. ;)

 

Kävimme myös taidemuseossa ilmaisessa Wildlife Photographer of the Year -näyttelyssä, josta löytyi kyllä melkoisen uskomattomia otoksia luonnosta ja eläimistöstä... oli mielenkiintoinen. Museo on itsessään melko näyttävä, sekä ulkoa että sisältä.

 

Myös Bristolin silta katsastettiin, tietenkin. 

 

Näkymät olivat huikeat!

 

 

  

 

Ja jotain erittäin brittiläistä...

                                                           

 Ja hieman Bristolin valoja...

 

Kaiken kaikkiaan Bristol oli erittäin mukava kaupunki, mutta melkoisen laajalle alueelle levittynyt... kuten olen aikaisemminkin kai sanonut, Cardiff on siinä mielessä todella kätevä, että keskusta on melko selkeä ja tiivis. Ei tarvitse pitkiä matkoja kävellä ja kaikki on käden ulottuvilla. Osa Bristolista oli melko karua ja Beckyn äiti kuvasikin sitä kasaksi betonia, tiiliä ja peltiä, joka kyllä oudolla tavalla kiehtoi mua. Omaperäisellä tavallaan todella kaunis kaupunki.

Pitänee mainita lopuksi vielä Severn-joki, joka on ylitettävä siltaa pitkin mikäli Walesista haluaa Englannin puolelle. Itse joki ja silta olivat melkoisen vaikuttava näky hämärän aikaan, kaikkine valoineen... sanokaa vaan oudoksi, mutten tiedä mitään parempaa kuin autossa istuminen pimeän aikoihin, hyvä musiikki ja uusien paikkojen tutkiminen. Mikäköhän mun kutsumus olisi... rekkakuski? Eikö?

Guys and Dolls

Teen pikaisen merkinnän näin torstai-illan kunniaksi. Huomenna ei tosiaan ole koulua, koska on joku epämääräinen vapaapäivä... mikäs sen mukavampaa! Olen yhtä hymyä ollut koko illan; kävin katsomassa musiikkiosaston kanssa musikaalin Guys and Dolls. Oli ihan MAHTAVA. Myös paikat olivat hyvät, taisin opettajani ansiosta saada 30 punnan paikan kahdeksalla... suhteita on hyvä olla.

 Teatteri on New Theatre ihan keskustassa, joka avattiin ilmeisesti vuonna 1906... ja rakennus on yhtä kaunis myös sisältä.

 Itse musikaali sijoittuu 50-luvun New Yorkiin, Broadwaylle, mikä nyt jo yksinäänkin kuulostaa huokuttelevalta. Heitetään kehiin vielä uhkapeluri ja pelastusarmeijan johdossa oleva nainen, niin hyvä rakkaustarina on taattu. ;) Tiesin hieman juonta ennestään, koska olen elokuvaversion (jota tähditti mm. Frank Sinatra, Marlon Barndo, Jean Simmons...) joskus nähnyt.

En voi millään ylistää näyttelijöitä tarpeeksi, sillä useimmat heistä näyttelemisen ja laulamisen lisäksi myös soittivat trumpettia, saksofonia tai jotain muuta soitinta, sekä tanssivat useita eri tyylilajeja... huuuh. Ja puvustus oli ensiluokkaista, kaikki ne 50-luvun mekot... ei vissiin tarvitse sanoa että olen melko innoissani. En ole koskaan pitänyt itseäni minkäänlaisena musikaali-ihmisenä, varmaankin johtuen siitä etten itse tykkää lauleskella kyseistä tyyliä... mutta nyt on taas osoitettu se, että voi niistä muutenkin nauttia. Oli kyllä varsinainen feel good -kokemus.

 

Ja saved the best for last, sain tänään takaisin ne kauan pelätyt sosiologian tulokset niistä tammikuun kokeista! Neljä pistettä jäi täysistä pointseista... ei varmaan tarvitse sanoa, että olin tyytyväinen. Meni nimittäin kirkkaasti A:n sisäpuolelle. (: Oli kokonaisuudessaan todella todella hyvä päivä! Huomenna lupaan kirjoitella Bristolista, mikäli zumbalta ehdin, hahaa... lupasin taas lähteä Cindin henkiseksi tueksi.

Ps. ihmiset varmaan luulevat että täällä asuu neljä hullua, tai ainakin kaksi... kiusasin Cindiä tänään niin kauan, että nainen kaatoi mut maahan, nappasi kengän mun jalasta, paineli ulos kadulle aamutakissaan ja viskasi kengän alas katua pitkin samalla kun nauroin hysteerisesti ja juoksin toinen kenkä jalassa sitä hakemaan... muutama naapuri jäi kyllä tuijottamaan perään...

Mä tulen näkemään niin hyviä unia tänä yönä! :)

Daffodils

Sunnuntai-iltoja! Melkoisen uupunut tyttönen kirjoitteleepi sängystään, erittäin onnellisena tosin. Olen kävellyt koko päivän ulkoilmassa Bristolissa (josta teen kilometri-merkinnän myöhemmin tällä viikolla...) ja nyt yritän vaan rentoutua parhaani mukaan ennen koulua. Seuraava viikko on onneksi lyhyt, koska perjantaina on vapaapäivä... syystä jota en itseasiassa tiedä. :P

Maaliskuun 1. päivä, eli viime tiistaina (ihan vähän olen myöhässä...), vietettiin Pyhän Davidin päivää (St. David's Day) eli Walesin kansallispäivää, joka on Pyhän Davidin kuolinpäivä. Eipä sitä sen suuremmin juhlittu, mutta ihmiset kuljeskelivat kyllä narsissien kanssa ympäriinsä... siinäpä teille yksityiskohtainen kuvaus juhlamenoista. ;D Ei vaan; tarina narsisseista ilmeisesti menee niin, että Pyhä David kehotti Walesin sotilaita laittamaan purjon kypäräänsä, jotta he erottuisivat vihollisistaan taistelussa sakseja vastaan... ja purjo on ymmärettävistä syistä korvattu myöhemmin narsisseilla - näky voisi muuten olla melkoisen huvittava...

 

Perjantaina kävimme porukalla ulkona syömässä Bryonyn syntymäpäivien kunniaksi, neitokainen oli nimittäin varannut pöydän ravintolasta jo ennen kuin ehdimme ne yllärisynttärit järjestää... haa. No, ainahan hyvä seura ja ruoka kelpaa! Suuntasimme tällä kertaa satamaan, jossa oli äärimmäisen tunnelmallista. Bellini's on italialainen ravintolaketju, jota en ollut ennen kokeillutkaan... mutta oli äärimmäisen hyvää ruokaa!

 

Piti opettaa muille näitä arkipäivän pakollisia selviytymistaitoja, eli kukkien taittelemista lautasliinoista... köh. Kiitän ihanaista äitiäni tämänkin taidon siirtämisestä jälkipolville, olen kiitollinen. ;) (Olisiko joku puutarhanhoito ollut hyödyllisempää? :P) No olipahan tekemistä ruoan odottelun ajaksi...

Satama on niin mahtava valoineen. Kaunis, kaunis...

 

 

Ja meitä oli taas ihan mukavan kokoinen joukkio liikkeellä. (:

 

Hohoo. Tosiaan, tällä viikolla lupaan kirjoitella Bristolista... ja tiistaina on pannukakku-päivä, uskokaa tai älkäää, se on täällä melko suuri juttu. Ruoan hyvänä ystävänä ymmärrän kyllä! Torstaina olen menossa katselemaan musikaalia musaryhmäni kanssa, odottelen innolla. (: Kirjoittelen piakkoin!

Mukavaa viikkoa!