School school school

Hellou. Laiska bloggailija ilmoittautuu... postausten taso saattaa arkipäivinä olla jotain ihan muuta kuin hyvää, johtuen mun ihanan lyhyistä ja suloisista koulupäivistä. Nimim. kuudelta heräsin ja viideltä olin kotona. Tosin eniten syytä niskoilleen saa ruuhka-aika, jolloin on turha kuvitellakaan pääsevänsä koulusta keskustaan ja keskustasta kotiin alle 1,5 tunnissa. Aamuherätykset olen ottanut yllättävän kevyesti vastaan ja positiivista sinänsä, uniongelmista täällä ei voi kärsiä... silmät painuvat kiinni melkeinpä joka ilta kello 21.30-22.00, poikkeuksellisen pirteänä saattaa nukkumaanmeno mennä jopa puoli yhteentoista. Ha.

Anyway, joku joskus ehdotti, että olisi kiva nähdä minkälainen mun koulumatka yleensä on... sitä saa mitä tilaa, aye? Ihan loppuun asti en perjantaina päässyt, sillä kamerasta loppui akku... yllätys. Mutta eiköhän tästä jotain saa irti, ainakin toivoisin niin.

Ensimmäinen etappi on aina jalkapallokentän viereinen pusikko/metsikkö, jonka läpi kuljemme joka aamu. Metsikössä virtaa pienehkö puro, jonka solinaa on unenpöppörössä mukava kuunnella... iltaisin en tosin käytä reittiä, so scary. Sitten vain alikulkusillan alitus (loogista) ja bussipysäkille. Tähän menee noin viisi minuuttia, jos olisi reipas kävelijä, menisi muutama vähemmän. :P

 

Legendaarinen bussi numero 58, paras yhteys keskustan ja asuinpaikkani välillä, kulkee n. 10 minuutin välein.

 

Albany Road, pienehkö ostoskatu jonka kautta useimmat bussit yleensä kulkevat.

 

Tesco, aamupalan ja koko päivän pelastaja. Käyn yleensä tuolta nappaamassa mangoa/luumuja/viikunoita/ananasta/mitä ikinä keksinkään evääksi kouluun. Omnom. Kyseinen kauppa myy muuten RUISLEIPÄÄ, joka pitää kyllä testata joku päivä. Tuskin Reissumiestä voittaa, hahaa.

Seuraavana jotain, joka kuuluu vain mukavaan päivään jota perjantaiksi kutsutaan.

Toi porkkanakakku on muuten äärimmäisen hyvää. (Tosin ei niin taivaallista kuin mamman tekemä. <3) Tämän kaiken jälkeen nappaamme yleensä bussin numero 29B ja hurautamme Llanisheniin, muutaman sadan metrin päähän koulusta. Matkan varrella on eräs paikka jonka haluaisin vielä tarkastaa joku päivä; pieni järvi, jota kansoittaa kymmenet joutsenet ja sorsat. Paikka on kuulemma nimeltään Roath Park. Huu. 

Ja jälleen pitää pyytää anteeksi kuvien laatua. Canon rakkaani, ikävöin sua. Mun blogi ei muutenkaan taida olla kaikkien taiteen sääntöjen mukainen, mutta tärkeintähän on että viesti kulkee... 

... vai mitä? ;)