X m a s.

Mitä ihaninta joulupäivää! Nyt on joulut juhlittu (no melkein) ja suklaata kaapit täynnä. Kieltämättä brittijoulu on melko erilainen suomalaiseen verrattuna, mutta mulla on ollut äärimmäisen hauskaa ja rauhaisa olo. Tottakai sitä mietiskeli, että mitäköhän kotona nyt puuhaillaan, mutta seuraavana jouluna ehtii taas! :) Mistäköhän sitä aloittaisi näitä muutamaa päivää purkamaan... varmaankin eilisestä; jouluaatto sujui varsin rauhallisissa merkeissä leffoja katsellen ja keksejä koristellen.

Sain kunnian tehdä kuorrutetta! Tein isukin ylpeäksi, enkös vaan? Kun on katsellut sun appelsiinikakun kuorruttamista kohta 18 vuotta, homma alkaa olla aika hyvin hallussa.

 

Kauniita on!

Jätettiin tietenkin myös joulupukille maitoa ja keksejä, sekä poroille porkkanoita ja vettä... kuva otettu sen jälkeen, kun söin porkkanat pois alta... Älkää kertoko Jackille että porot olivat eilen ylityöllistettyjä ja jouduin sijaistamaan... ;)

Noh, tänä aamuna eräs poju juoksi huoneeseemme ja huuteli "wakey wakey cheeky monkeys" muutaman kerran klo 7.00, ennen kuin minä unisena murahdin jotain ja laahustin alakertaan... tiukkaa teki, mutta Jackin energia kieltämättä tarttui!
      

Pienehkö kasa lahjoja, köh... ja suurin osa tietenkin talon miehelle, pikkuinen oli mielissään. :) Kuvassa ei tosiaankaan taida olla edes puolia. Joulu on vain kerran vuodessa!

No sainhan mäkin vaikka mitä. Kätevää kun on kaksi perhettä, hahaa... no kunhan vitsailen, mutten tosiaan osannut mitään odottaa kun en mitään ollut toivonutkaan. Kiitos siis kotipuoleen kaikille jotka muistivat maailmanmatkaajaa. :)

Nämä pitää esitellä vähän tarkemmin. Siivet sain Nicolelta, ne olin toivonut jo etukäteen... "perfect" on kesäinen lahjani eräältä ihanuudelta ja Cindi oli hankkinut mulle medaljongin. Mun onnenamuletti koossa. Se, että symboloiko ne mun luonnetta, jakoi kyllä mielipiteitä. ;)

Kävimme iltapäivällä jouluaterialla eräässä ravintolassa, oli ihana tunnelma ja hyvää ruokaa! Taas kerran. Kuvia ei pahemmin löydy, oli liian hämärää! Kotiin tultuamme pelailimme Jackin pelejä ja leikittiin armeijafiguureilla... joy, haha. Tuntuu kuin olisin nuortunut taas kuutisen vuotta. Se on hyvä tunne. 

En harrasta pahemmin oman naamani blogittelemista, mutta mulla on hiuskriisi. Haluan noi kiharat all day every day! Murr. Ja Jack on muuten vaan niin suloinen. Olen melko kiintynyt pikkumieheen.

Myönnettäköön että olen todella todella väsynyt... mennyt muutama yö peräkkäin melko vähillä unilla, huomenna korjaan varmasti tilanteen. Cindillä onpi töitä ja Jack menee isukkinsa luokse yöksi... rauha, hahaa. Nicole lähtee muuten maanantaina käymään kotona, seitsemän päivää suihku/huone/hiustenkuivaaja vain mun käytössä! Luksusta! Mutta viisi päivää ja vuosi vaihtuu... ohhoh, sanon minä.

Tää on ollut melko nopeasti väsätty postaus, mutta rauhalliset pyhät vielä kaikille. :)