X m a s.

Mitä ihaninta joulupäivää! Nyt on joulut juhlittu (no melkein) ja suklaata kaapit täynnä. Kieltämättä brittijoulu on melko erilainen suomalaiseen verrattuna, mutta mulla on ollut äärimmäisen hauskaa ja rauhaisa olo. Tottakai sitä mietiskeli, että mitäköhän kotona nyt puuhaillaan, mutta seuraavana jouluna ehtii taas! :) Mistäköhän sitä aloittaisi näitä muutamaa päivää purkamaan... varmaankin eilisestä; jouluaatto sujui varsin rauhallisissa merkeissä leffoja katsellen ja keksejä koristellen.

Sain kunnian tehdä kuorrutetta! Tein isukin ylpeäksi, enkös vaan? Kun on katsellut sun appelsiinikakun kuorruttamista kohta 18 vuotta, homma alkaa olla aika hyvin hallussa.

 

Kauniita on!

Jätettiin tietenkin myös joulupukille maitoa ja keksejä, sekä poroille porkkanoita ja vettä... kuva otettu sen jälkeen, kun söin porkkanat pois alta... Älkää kertoko Jackille että porot olivat eilen ylityöllistettyjä ja jouduin sijaistamaan... ;)

Noh, tänä aamuna eräs poju juoksi huoneeseemme ja huuteli "wakey wakey cheeky monkeys" muutaman kerran klo 7.00, ennen kuin minä unisena murahdin jotain ja laahustin alakertaan... tiukkaa teki, mutta Jackin energia kieltämättä tarttui!
      

Pienehkö kasa lahjoja, köh... ja suurin osa tietenkin talon miehelle, pikkuinen oli mielissään. :) Kuvassa ei tosiaankaan taida olla edes puolia. Joulu on vain kerran vuodessa!

No sainhan mäkin vaikka mitä. Kätevää kun on kaksi perhettä, hahaa... no kunhan vitsailen, mutten tosiaan osannut mitään odottaa kun en mitään ollut toivonutkaan. Kiitos siis kotipuoleen kaikille jotka muistivat maailmanmatkaajaa. :)

Nämä pitää esitellä vähän tarkemmin. Siivet sain Nicolelta, ne olin toivonut jo etukäteen... "perfect" on kesäinen lahjani eräältä ihanuudelta ja Cindi oli hankkinut mulle medaljongin. Mun onnenamuletti koossa. Se, että symboloiko ne mun luonnetta, jakoi kyllä mielipiteitä. ;)

Kävimme iltapäivällä jouluaterialla eräässä ravintolassa, oli ihana tunnelma ja hyvää ruokaa! Taas kerran. Kuvia ei pahemmin löydy, oli liian hämärää! Kotiin tultuamme pelailimme Jackin pelejä ja leikittiin armeijafiguureilla... joy, haha. Tuntuu kuin olisin nuortunut taas kuutisen vuotta. Se on hyvä tunne. 

En harrasta pahemmin oman naamani blogittelemista, mutta mulla on hiuskriisi. Haluan noi kiharat all day every day! Murr. Ja Jack on muuten vaan niin suloinen. Olen melko kiintynyt pikkumieheen.

Myönnettäköön että olen todella todella väsynyt... mennyt muutama yö peräkkäin melko vähillä unilla, huomenna korjaan varmasti tilanteen. Cindillä onpi töitä ja Jack menee isukkinsa luokse yöksi... rauha, hahaa. Nicole lähtee muuten maanantaina käymään kotona, seitsemän päivää suihku/huone/hiustenkuivaaja vain mun käytössä! Luksusta! Mutta viisi päivää ja vuosi vaihtuu... ohhoh, sanon minä.

Tää on ollut melko nopeasti väsätty postaus, mutta rauhalliset pyhät vielä kaikille. :)

The Christmas Ball and the day after.

Iltoja! Tai öitä, miten vaan. Äärimmäisen väsynyt tyttö yrittää kirjoitella viimeisimpiä kuulumisia. Keskiviikkona pidettiin tosiaan kauanodotetut joulutanssiaiset, jotka olivat kyllä kaiken sen odottamisen arvoiset! Hyvää ruokaa, musiikkia ja seuraa. Tanssilattialla tuli viihdyttyä semmoiset nelisen tuntia, jonka jälkeen jatkoimme vähän pienemmällä ystäväporukalla Beckyn luona. :) Mulla oli todella hauskaa, vaikka yöunet jäivätkin vähiin... taisin loppujen lopuksi saada sellaiset kaksi tuntia nukutuksi, nekin tunnit vasta aamukahdeksan jälkeen kun muut lähtivät ja minä valloitin Beckyn sängyn.

Paikkana oli Cardiffin Mercure-hotelli, joka oli melkoisen hulppea.

 

Ihanaisia ihmisiä. Eleri, Ceris, Nathan, Becky, Bryony ja vissiin joku teillekin tuttu kasvo... mulla ei muuten ole parempaa kuvaa tosta mekosta, tykkään olla kuvaajana kuvattavan sijaan. Pitäis olla selvää aika monelle. :P Mutta mainostettakoon nyt vielä, että mun illan asu taisi kokonaisuudessaan maksaa alle 10 puntaa. Taloudellisus huipussaan.

Päivälle menimme tyttöjen kanssa Starbucksiin joulun kunniaksi, Meillä oli Secret Santa -systeemi, eli jokainen oli arponut itselleen ns. lahjottavan henkilön jolle hankkii jotain mieleistä. Varmaan nerokkain keksintö ikinä - säästää aikaa, vaivaa ja rahaa. Beckypä oli tietenkin napannut mun nimen itselleen ja taidatte nähdä lahjani myöhemmin. Love it. Olin aikaisemmin viikolla käynyt ostamassa Bryonylle erään riipuksen, joka oli aivan kuin tehty tytölle. Onneksi lahjan vastaanottaja oli sen avatessaan täysin samaa mieltä. :)

Kun selvisin Llanishenista kotiin saakka, lähdimme jouluaterialle Cindin siskon kanssa. Lasten ja aviomiehen kera tietenkin, siskosten äitiä unohtamatta! Oli todella hyvää ja äärimmäisen brittiläistä ruokaa. 10 punnalla (taloudellisuus jatkuu) sai alkuruoan, joulubuffetin ja jälkiruoan. Ja oli tosiaan laatua.

Eräs esittelee ihanaista mekkoansa, muita syöjiä odotellessa. Vitsailtiin Cindin kanssa aiemmin, että jostain syystä me kaksi näytämme aina siltä kuin oltaisiin hautajaisiin lähdössä. Musta on suosiossa. Ja oikealla onpi Sophie-vauva, suloinen ilmestys.

 

Sainpa joululahjat Carolinelta (Cindin sisko) ja Elaineltakin (Cindin äiti), onneksi olimme varautuneet muutamalla suklaarasialla. Kerrassaan uskomattomia ihmisiä kaikki.

Kuvaa tippuu vain jäkiruoasta; kermavaahdolla täytettyjä tuulihattuja suklaakastikkeen kera. Omnom.

Joulukilot, tervetuloa.

En voi uskoa että huomenna on tosiaankin jouluaatto (okei okei - tänään), teenpä varmaan pikaisen postauksen silloinkin. Jos on aikaa... ;) Huomenna vietetään kotona löhöpäivää, koristellaan pipareita ja katsotaan pinoittain joululeffoja. Täällähän se tärkein päivä on vasta 25. Hassua.

Loppuun vielä erityismaininta eräästä ihanasta yllätykestä joka tipahti tänään portaalle oven eteen, kiitos Sveitsiin mahtavasta joulupaketista! Voi olla että herkut on syöty jo huomenna. Lahjoja en luonnollisestikaan avaa ihan vielä... :) Halauksia niille suunnille! Tuli tosiaan täysin yllätyksenä.

Silmät painuu kiinni... huomenna tavataan!

Hansel and Gretel.

PIKAMERKINTÄ, mun kauniista piparkakkutalosta. Mun luovuus valloillaan jälleen kerran... köh. Tosin noi jääpuikot on kieltämättä melko mahtavia. Odotappas mammurainen seuraavaan jouluun, lupaan tehdä MAAILMAN parhaimman ja hienoimman piparkakkutalon. Kunhan muistutat mua... hhaa. Onhan se nykyelämä helppoa, kun saa seinät ja katonkin valmiina. Pöh ja höh. Säästäähän se aikaa, I guess.

 

Huomenna tanssiaiset, woo! Niitä odotellessa... ihailkaa taloa. Uskomatonta että on joulukuun 21. päivä. Aika lentää, kuukaudet lentävät... äskenhän oli vielä heinäkuu. Huhhuh. Vuosikin vaihtuu piakkoin!

Kirjoittelen piakkoin!

Snow day.

Whiiii, lauantai onpi pian täällä ja JOULULOMA alkoi! Jos tarkkoja ollaan niin se kyllä alkoi jo eilen, tänään nimittäin ei ollutkaan koulua... Cindi tuli aamulla herättämään ja sanoi että nukkukaa pitkään, yöllä on satanut niin paljon lunta ettei koulu varmastikaan ole auki. No eihän se ollut, onneksi. Köh. Ja ilmeisesti saatiin Cardiffiin ennätysmäärä lunta! No eihän se siltikään ole kuin parisenkymmentä senttiä, mutta riemu on tarttuvaa... olen juossut tänään ulkona tekemässä lumienkeleitä, -lyhtyjä ja -ukkoja lapsosten kanssa. Hauskaa on kieltämättä ollut, vaikka taisinkin pistää lasten onnellisuuden oman terveydentilani edelle... olo on tosin ihan hyvä, vaikka lumessa kieriskelinkin muutaman tunnin. Tulee aina mieleen omat lapsuusmuistot kun katselee kuuden pienen ihmisen onnellisuutta ja kuuntelee sitä naurua. Awwh.

Hahaa, eräs olikin kiireinen lumienkelinsä kanssa...

 

Tsihii. Lumiukko, jonka nimeksi taidettiin loppujen lopuksi antaa Lucy. Syistä joita en ihan ymmärtänyt! :P 

Oli niin äärimmäisen nättiä. 

Jackin serkku Joshua (joskus ennenkin blogissa esiintynyt hurmaava herra) ja Jack lumihangessa.

 

Bless them. :)

 Ja koska äiti on opettanut paljon siitä mitä tiedän; LUMILYHTY. No ei ihan yllä sun tekeleiden tasolle, mutta yritys oli hyvä...

 

 Alkaa olla melkoisen myöhä... siis alkaa olla. ;) Onneksi ei ole kiire minnekään. Tein äsken muutaman tunnin piparkakkutaloa. Tai oikeastaan koristelin valmista, oli melko terapeuttista. Toivon että pikkumies herätessään yllättyy positiivisesti, ei nimittäin aavista mitään... kuvia siitä on varmaan tulossa jossain vaiheessa kuitenkin. Saa nähdä missä kunnossa...

Alan olla niin joulutunnelmissa ettei tosikaan! Hhuu. Toivottavasti tekin niillä nurkilla. :) 

Medicated.

Tämä päivä sujui samanlaisissa tunnelmissa kuin eilinenkin. Huokaus.

Yskä/nuha/kurkkukipu/kuume tosiaan vaivannut. Tänään kävin pikaisesti koulussa tekemässä sen sosiologian harjoituskokeen ja sen jälkeen heti takaisin peiton alle. Jospa huomenna jo pääsisin "opiskelemaan" ihan kunnolla. Lainausmerkeissä sen vuoksi, että loma lähestyy ja ajatukset taitaa olla jo aika pitkälti ihan muualla... mutta se on kai sallittua, ottaen huomioon mun kolme sosiologian esseetä jotka väsäsin (onpa negatiivinen sävy) edellisellä viikolla. Arvosanoina B+, A- ja A. Rakkaat vanhempani, lapsenne ei olekaan ihan aivokuollut, vaikka siltä onkin saattanut välillä vaikuttaa.

Vuoden 2010 viimeiset esseet. Historiallinen hetki.

No joo. Yritän ihan vähän dramatisoida asioita, ettei tää olis niin turha merkintä... Ha. Jos olo huomenna sallii, edessä on mekon metsästys osa 2345. Toisaalta olen iloinen että sairastelen nyt, enkä esimerkiksi seuraavalla viikolla... ajatuskin hirvittäisi! Hrr. Nimim. äitin-edellisen-joulun-nuhakriisiä-vierestä-seuranneena. Ruoka on tärkeää! Mulla on liikaa energiaa. Yritän tehdä sillä jotain hyödyllistä. Halauksia!

Ps. Äiti ja isi, kortti tuli perille. :) Rakkautta sinne lähettelen!

Like a kid in a toy store.

Mukavia lauantai-iltoja/itseasiassa jo öitä. :) En ole muutamaan päivään tehnyt muuta kuin viimeisiä koulutöitä ennen lomaa! Viikonloppu oli erittäin tervetullut, vaikka tieto lomasta (joka alkaa siis seuraavana perjantaina) auttaakin pieneen stressiin. Valitettavasti mun ääni on vähän maassa jostain syystä ja yskän poikanen (yskänpoikanen?) vaivaa, vaikka muita ongelmia terveyden kanssa ei tällä hetkellä olekaan...

Sää oli tänään uskomaton. Lumesta ei ole enää tietoakaan, +10 ja aurinko paistoi. Oli kerrassaan virkistävää vaihtelua kaiken viileyden keskellä. Iltapäivällä kävin elokuvissa muutaman ystäväni kanssa, leffana tällä kertaa Due Date. Ja kyllähän siitä taas muutamat naurut sai, mikä oli tosin odotettavissakin... :P Hauskaa oli kuitenkin.

Kävimme myöhemmin illalla taivaassa nimeltä Smyths. Jos olisin kuutisen vuotta nuorempi, olisin varmaan halunnut puolet kyseisen kaupan sisällöstä. Kyseessä siis suuuuuuuri lelukauppa. Tarkoituksena oli siis metsästää Jackille joululahjaa, mutta päädyinkin ihan muille teille...

No loppujen lopuksi löysinkin kyllä riuskoja armeijahahmoja herralle, hahaa. Shh. Alan olla melko innoissani joulusta, lahjojen pakkaaminen saa hyvälle tuulelle. It's good to give. Ja sain myös valmiiksi tämän viikon projektin alkuviikosta... wohoo. Alkoi vähän ehkä rönsyilemään taas, oli tarkoitus laittaa viitisen korttia postiin... MUTTA joulu on vaan kerran vuodessa. Muistakaamme tämä.

Mitä ihaninta sunnuntaita kaikille, elämä hymyilee!

Eight days to go!

Hellou. Tulee harvinaisen kuvaton postaus, luulisin! Hyvin on taasen pyyhkinyt, olen tällä hetkellä innoissani monestakin asiasta... ensinnäkin, KAHDEKSAN kokonaista koulupäivää jäljellä joululomaan. Aika rientää? Äsken hän se koulu vasta alkoi! Woah. Onhan tässä tosin vielä muutama päivä aherrettavana ja tammikuisen sosiologian kokeen "harjoitus" seuraavalla viikolla. Enpä jaksa stressata mitenkään äärimmäisen paljoa, mutta olenhan mä jo hieman kertaillut aiheita. Hyvä minä. :P

Toisena mainittavana asiana voisin sanoa, että lähistölle, Barryyn, on rantautunut uusi vaihtari... SUOMALAINEN. Enkä malta odottaa, että tapaan kyseisen herran! Tarvitsen äidinkieltä ihan harjoituksenkin vuoksi. Huomaa, ettei sitä tule käytettyä yhtä useasti kuin viimeisten 17 vuoden aikana, olen alkanut jo hieman takeltelemaan... Onneksi blogin kirjoitus pitää mielen edes hieman virkeänä, vaikkei se kielioppi täydellistä ole kai mun kohdalla koskaan ollutkaan. ;)

Kolmentena - joulutanssiaiset! Eli Christmas Ball. Vähän pelottaapi tuo mekon metsästäminen, joka pitäisi ennen 22. päivää käsissäni jo olla... mutta yleisesti ottaen kuulostaa mahtavalta, ihanainen jouluateria ja tanssimista, ilmeisesti melko prameissa olosuhteissa! Ja päivän paras aiheeseen liittyen... Jack viisaana nuorena miehenä, tietämättömänä "ball" sanan kahdesta merkityksestä, ihmetteli, miksei Nicole tahdo mennä tanssiaisiin ja sanoi pelkäävänsä niitä. "How can Nicole play football if she's afraid of balls?" Hahaa. Bless him.

Ps. päivällä oli tänään jopa YKSI miinusaste! Kerrassaan järkyttävää, Sallakin meinasi jäätyä... musta tuntuu etten tule selviämään seuraavasta talvesta sitten kotona! Äiti ja isukki saa valmistautua ajamaan sen 350 metriä (tarkistin muuten googlesta :D) lukiolle kun menee nollan alapuolelle. :) 

Kidding! Hyvät tiistait kaikille!

Winter Wonderland

Heipä hei! Mulla on kerrankin paljon asiaa, olkoon tämä historiallinen hetki. ;) Muutama tunti sitten hyvästelin isäpapan, joka lähti bussilla kohti Lontoota ja kotia. Oli kerrassaan mukava pidennetty viikonloppu (hotellissa yöpyen), kiitos siitä. Nyt istuskelen sängylläni melko JÄÄSSÄ, Cindi ei ole vielä tullut töistä ja lämmitys on tänään temppuillut... noh, onneksi on uudet villasukat. :)

Perjantaina oli tosiaan vapaata koulusta (ei oikeastaan mitään tietoa miksi), joten isukki pääsi tulemaan jo päivää aiemmin kuin aluksi ajattelimme... torstaina ei pahemmin minkäänlaista toimintaa ollut, paitsi lahjavuoren tutkiskelu. En rehellisesti sanottuna ole varmaan saanut koskaan yhtä paljon lahjoja, vaikka olisin ollut jouluna kotona... köh. Kiitos siis sukulaisille, ystäville ja ihanaiselle siskolleni (ja sille sun paremmalle puoliskolle), en malttaisi odottaa että saan repiä noita paketteja auki! Joka muuten tapahtuu vasta 25. päivän aamuna, damn. :D Ja äitille oikein erityiset kiitokset, olet jälleen kerran ylittänyt itsesi ihan kokonaan. Kaikista lahjoista huolimatta oli vaikeuksia saada omat lahjani mahtumaan siihen isukin laukkuun, hups...

Hotellin parvekkeelta!

 

 Käytiin tunnelmoimassa myös Cardiffin kauppahallissa.

 

... ja kauppakujilla.

Noh, perjantaina pienehkön tivolimaisen keskustan lähellä sijaitsevan alueen nimi (Winter Wonderland) sai aivan uuden merkityksen, kun lumi peitti Cardiffin alleen. Olihan sitä lupailtu jo alkuviikosta, mutta kukaan ei kuitenkaan näin "outoa" sääilmiötä uskonut näkevänsä... nythän on vasta marraskuu, periaatteessa vielä syksy. :P Jos lunta ylipäätänsä täällä sataa, se tapahtuu vasta helmi-maaliskuun puolella, kaveritkin naureskelivat säätiedotukselle. Melkoisen aikaisessa siis ollaan... noh - kaunista on ainakin! Oli kyllä hymy melkoisen tiukassa perjantai-iltana kun yritimme isukin kanssa mennä bussilla n. 20 minuutin matkaa keskustasta näille kotikulmille... koko liikenne oli täysin tukossa ja siinä taisi loppujen lopuksi vierähtää parisen tuntia.

Tultimme tosin myöhemmin siihen tulokseen, että se oli sen arvoista. Isukki ja ihanainen host-perheeni tapasivat siis ensimmäistä kertaa, melko lämpimissä merkeissä... En voisi olla iloisempi, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Näytin vähän paikkoja ja istuskelimme teetä juoden olohuoneessa, Fazerin sinistä syöden...! Jack rakastui täysin meidän isukkiin, Cindi laittoi vielä myöhemmin samana iltana viestiä, että eräs voisi vierailla useamminkin... käy minullekin! Mulla oli hieman oudohko olo viikonloppuna ilman pikkumiestä ja kuulin Cindiltä että tunne oli molemminpuolinen. Awwh. Ja joulukuusi on tosiaan ollut pystyssä jo melkein viikon... köh. Puolustukseksi sanomme, että JOULUkuu alkaa jo keskiviikkona. :P

      

 Eilen raahasin isukin tosiaan maailmanpyörään, eihän sitä voinut missata. Winter Wonderland on ilmeisesti pystyssä tammikuun ensimmäiseen päivään asti, mutta olen malttamaton... ja oli varsin tunnelmallinen paikka, kuten Cardiff muutenkin on. Taidamme olla harvinaisen samaa mieltä tästä isukin kanssa; kojut, katusoittajat ja lukemattomat jouluvalot tekevät kyllä temppunsa. (Ainakin verrattuna Porvoon punaisiin muoviämpäreihin, joita aiemmin mietiskelimme... hahaa.)

Viikonlopun paras otos.

 

Maailmanpyörästä. :)

Kaiken kaikkiaan oli hyvä viikonloppu, muutamasta ongelmasta (köh hotellihuoneen lämmitys köh olemattomat ravintolat) huolimatta... suuret kiitokset ja halaukset siitä isukille. After all, sinähän se saat kuunnella äitylin riemua kun näkee paljonko rahaa tuhlattiin. :) Onneksi olen järkevästi kaukana. Olette äärimmäisen rakkaita kaikki, mutta nyt täytyy palata sosiologian esseen pariin. Kerrassaan ihanaa... Kuulemisiin!

Ten things

Kymmenen asiaa joiden takia olen hyvin iloinen tällä hetkellä.


1. Sain useimmat joululahjat jo hankittua, eli ei tarvitse lähteä sitten hulinassa ostelemaan.

2. Sää on ollut hyvä ja kirkas vaikkakin hieman koleahko.

3. Olen varmasti saanut maailman parhaimman host-perheen; Cindi ja Jack ovat varsin ihania sekopäitä.

4. Vaikka mulla onkin äärimmäisen ikävä ystäviä/sukulaisia/perhettä, aika on tähän mennessä mennyt todella kivuttomasti. Itseasiassa paremmin kuin alkuun odotin. 

5. En ole vielä lihonut muodottomaksi vaikka tuntuu että syön jatkuvasti. Ihan oikeasti. Tää on mainitsemisen arvoinen juttu, koska ruoka on hyvää ja syöminen on kivaa eikä seuraamuksia ole vielä tullut... onneksi 10 kilometrin pyöräily päivässä ehkä auttaa asiaan.

6. Mulla ei ole huomiseksi yhtään kotitehtävää, näitä päiviä on harvassa!

7. Tuntuu että olen edistynyt laulun kanssa huimasti sen jälkeen kun tulin tänne, kova harjoittelu siis tuottaa tulosta.

8.Perjantaina on vapaapäivä!

9. Isukki tulee torstaina kyläilemään, odotan kovasti. :) Myönnätteköön että ON IKÄVÄ... odotan tosin jo kauhulla sitä puhetulvaa, ei millään pahalla, sitä sattuu vain olemaan liikkeellä aina eräillä!

10. Tajusin tänään miten uskomattoman onnekas tyttö olen, kaikin puolin ja niin monen asian suhteen.

Halauksia!

Planet Ice

Heipä hei! Maanantai takana, oli kerrassaan mukava päivä. (Jotain täytyy olla vialla kun maanantait saavat arvostusta.) Nyt tosin väsyttää melkoisesti, en nukkunut mitenkään erityisen sikeästi viime yönä viikonlopun jälkeen. Sää oli tänään aurinkoinen ja kirkas, tosin asteissa jäi uupumaan... niinhän se menee, sateella on sitten yleensä lämpimämpi mutta muuten ei kovinkaan miellyttävä olo. Kallistun siis ehkäpä kuitenkin viileyden ja kirkkaan taivaan puoleen! Eipä sillä että säitä voisi murehtia kauaa, ne vaihtuvat niin tiuhaan. 

Palaanpa kuitenkin hetkeksi lauantaihin. Tapasimme keskustassa vaihtari-porukan kanssa, tällä kertaa mukaan oli tarttunut kaksi uutta saksalaista poikaa! Freddie ja Stefan, varsin mukavia nuoria miehiä. Pyörimme hetken ostoksilla, nappasimme junan satamaan (kaksi minuuttia...) ja yritimme suunnistaa kohti jäähallia. Niin... siis yritimme. Kohteen paikantaminen kesti jonkin tovin, mutta kyllähän me loppujen lopuksi sinne löysimme. Onneksi. Luistelimme muutaman tunnin ja oli äärimmäisen mukavaa, kieltämättä... enkä edes kaatunut kertaakaan. Ylpeä suorituksestani! Taisin viime talvena luistella vain kerran ja sitä edellisenä ehkäpä kaksi... huikaisevaa.

 Sekalainen porukka. Vasemmalta oikealle; Stefan, Simon, Freddie, Jakub, Barbora, minä, Yin, Kari, Judy ja Maggie. Kuvasta puuttuu kameran takana ollut Johanna!

 

 Jäähalli!

 

Seuraavana vähän sataman laitamia. Oli äärimmäisen kaunis ja rauhallinen ilta.

 ... se rauhallisuus ei tosin kestänyt kauaakaan kun palasimme keskustaan. Cardiffissa pelattiin lauantaina rugbya, Wales vs. Etelä-Afrikka. Ihmisiä oli JOKA puolella ja kannatushuudot pauhasivat, tunnelmallista sinänsä, mutta en rehellisesti sanottuna ole vielä päässyt tähän rugby-huumaan mukaan... shh.

 

Joulu on tosiaan jo pitkällä, eihän siltä voi enää välttyä. Kun eilen käväisin kaupungilla, kojuja pystytettiin joulumarkkinoita varten ja Winter Wonderland avataan piakkoin! Kuulemma karnivaalin tapainen, luisteluratoineen, kojuineen ja maailmanpyörineen... kuulostaa uskomattomalta.

 Ihan uuden periaatteeni nojalla en laita kuvaa annoksestani lauantailta, hahaa. Yritän pitää ruokabloggailijan elkeet kurissa vähän aikaa... mutta aasialaista se taasen oli, pitänee lisätä. En malttanut. Taidanpa lähteä alakertaan nappamaan päivittäisen annostuksen saippuaooppera-osastoa, Coronation Street, Emmerdale, East Enders, mikä sieltä ikinä tuleekaan... en uskonut sanovani tätä, mutta pelottavasti alkaa mielipiteeni jo kallistua positiivisen puolelle. ;)

Lopuksi vielä otos kotikadulta. Oli päivä ollut miten raskas tahansa, Cardiffin laitamien valot pelastavat.

Halauksia! Ja isukille laitoinkin jo viestiä, mutta uudelleen toivotan mitä mahtavinta myöhästynyttä isänpäivää. <3

Ps. Cindi on jo neljättä päivää ilman tupakkaa, tekisi hyvää muutamalle nimeltämainitsemattomalle perheenjäsenelle...! Host-mama käski myös sanomaan, että jos hän pystyy siihen, te ehdottomasti pystytte... pakko olla samaa mieltä, hah.