Winter Wonderland

Heipä hei! Mulla on kerrankin paljon asiaa, olkoon tämä historiallinen hetki. ;) Muutama tunti sitten hyvästelin isäpapan, joka lähti bussilla kohti Lontoota ja kotia. Oli kerrassaan mukava pidennetty viikonloppu (hotellissa yöpyen), kiitos siitä. Nyt istuskelen sängylläni melko JÄÄSSÄ, Cindi ei ole vielä tullut töistä ja lämmitys on tänään temppuillut... noh, onneksi on uudet villasukat. :)

Perjantaina oli tosiaan vapaata koulusta (ei oikeastaan mitään tietoa miksi), joten isukki pääsi tulemaan jo päivää aiemmin kuin aluksi ajattelimme... torstaina ei pahemmin minkäänlaista toimintaa ollut, paitsi lahjavuoren tutkiskelu. En rehellisesti sanottuna ole varmaan saanut koskaan yhtä paljon lahjoja, vaikka olisin ollut jouluna kotona... köh. Kiitos siis sukulaisille, ystäville ja ihanaiselle siskolleni (ja sille sun paremmalle puoliskolle), en malttaisi odottaa että saan repiä noita paketteja auki! Joka muuten tapahtuu vasta 25. päivän aamuna, damn. :D Ja äitille oikein erityiset kiitokset, olet jälleen kerran ylittänyt itsesi ihan kokonaan. Kaikista lahjoista huolimatta oli vaikeuksia saada omat lahjani mahtumaan siihen isukin laukkuun, hups...

Hotellin parvekkeelta!

 

 Käytiin tunnelmoimassa myös Cardiffin kauppahallissa.

 

... ja kauppakujilla.

Noh, perjantaina pienehkön tivolimaisen keskustan lähellä sijaitsevan alueen nimi (Winter Wonderland) sai aivan uuden merkityksen, kun lumi peitti Cardiffin alleen. Olihan sitä lupailtu jo alkuviikosta, mutta kukaan ei kuitenkaan näin "outoa" sääilmiötä uskonut näkevänsä... nythän on vasta marraskuu, periaatteessa vielä syksy. :P Jos lunta ylipäätänsä täällä sataa, se tapahtuu vasta helmi-maaliskuun puolella, kaveritkin naureskelivat säätiedotukselle. Melkoisen aikaisessa siis ollaan... noh - kaunista on ainakin! Oli kyllä hymy melkoisen tiukassa perjantai-iltana kun yritimme isukin kanssa mennä bussilla n. 20 minuutin matkaa keskustasta näille kotikulmille... koko liikenne oli täysin tukossa ja siinä taisi loppujen lopuksi vierähtää parisen tuntia.

Tultimme tosin myöhemmin siihen tulokseen, että se oli sen arvoista. Isukki ja ihanainen host-perheeni tapasivat siis ensimmäistä kertaa, melko lämpimissä merkeissä... En voisi olla iloisempi, kaikki meni paremmin kuin hyvin. Näytin vähän paikkoja ja istuskelimme teetä juoden olohuoneessa, Fazerin sinistä syöden...! Jack rakastui täysin meidän isukkiin, Cindi laittoi vielä myöhemmin samana iltana viestiä, että eräs voisi vierailla useamminkin... käy minullekin! Mulla oli hieman oudohko olo viikonloppuna ilman pikkumiestä ja kuulin Cindiltä että tunne oli molemminpuolinen. Awwh. Ja joulukuusi on tosiaan ollut pystyssä jo melkein viikon... köh. Puolustukseksi sanomme, että JOULUkuu alkaa jo keskiviikkona. :P

      

 Eilen raahasin isukin tosiaan maailmanpyörään, eihän sitä voinut missata. Winter Wonderland on ilmeisesti pystyssä tammikuun ensimmäiseen päivään asti, mutta olen malttamaton... ja oli varsin tunnelmallinen paikka, kuten Cardiff muutenkin on. Taidamme olla harvinaisen samaa mieltä tästä isukin kanssa; kojut, katusoittajat ja lukemattomat jouluvalot tekevät kyllä temppunsa. (Ainakin verrattuna Porvoon punaisiin muoviämpäreihin, joita aiemmin mietiskelimme... hahaa.)

Viikonlopun paras otos.

 

Maailmanpyörästä. :)

Kaiken kaikkiaan oli hyvä viikonloppu, muutamasta ongelmasta (köh hotellihuoneen lämmitys köh olemattomat ravintolat) huolimatta... suuret kiitokset ja halaukset siitä isukille. After all, sinähän se saat kuunnella äitylin riemua kun näkee paljonko rahaa tuhlattiin. :) Onneksi olen järkevästi kaukana. Olette äärimmäisen rakkaita kaikki, mutta nyt täytyy palata sosiologian esseen pariin. Kerrassaan ihanaa... Kuulemisiin!