Birthdays.

Anteeksi pienestä hiljaisuudesta, viime viikko meni puhtaasti koulun parissa, muutamia syntymäpäiväjuhlia lukuunottamatta. Lauantai ja sunnuntai menivätkin sitten perinteisesti sairastaessa, tosin se taitaa tällä kertaa johtua ihan omasta tyhmyydestä ja itsensä palelluttamisesta! Aurinko paistaa edelleen, mutta lämpötila on laskenut huomattavasti... Ajattelin makoilla tämän päivän kotona, jos tämä nuha tästä edes hieman helpottaisi.

Viime viikon sunnuntaina olimme aterialla Nathanin synttäreiden johdosta, oli todella mukavaa ja herra täytti 17. Mun kamerasta ei löytynyt kovinkaan monta kuvaa tästä tilaisuudesta, mutta hauskaa toki oli ja ruoka oli hyvää... mmmm.

Perjantaina olin läheisellä Rugby Clubilla juhlimassa Luken 18-vuotispäiviä hyvän ruoan, juoman, seuran ja musiikin kera ja kakku oli taasen mahtava...

Helmikuussa tulee syntymäpäiviä olemaan vieläkin enemmän, kutsun olen vastaanottanut jo neljään tilaisuuteen... huu. Pitänee ehkä hieman miettiä, että minne sitä lupautuu lähtemään, alkaa tulla mun synttärikiintiö täyteen. :P Sen siitä saa kun sukkuloi koulussa eri ryhmien välillä; kun tutustuu yhteen, tulee tutustuneeksi kaikkiin... mikä on tietenkin suurimmaksi osaksi positiivista. Ja niin kauan kuin mun suurin ongelmani on täällä, että kenen synttäreille olen menossa, kaikki on hyvin. ;)

Koulussa on kaikki ihan mallillaan, toivon että olo on aamulla tarpeeksi hyvä että sinne asti pääsen. Muutaman viikon päästä koittaakin sitten jo se talviloma... ohhoh. Aika lentää.

Kirjoittelen taas järkevämpiä asioita loppuviikosta! :)

Becky's.

Olenpa viettänyt pienehköä hiljaiseloa tämän viikon, koska asustelen ystäväni luona sillä aikaa kun boileriremontti valmistuu tuolla omilla nurkilla. Cindi jäi urheasti vartioimaan taloa kun Jack lähti isänsä luokse, Nicole erään tuttavansa luokse ja minä Beckyn luokse. Talovahti on joutunut jäätymään kotona ilman vettä ja lämmitystä... kuulostaa ihanalta. Raukka. Onneksi olemme soitelleet ja olen pitänyt huolta, että nainen on vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissaan siellä!

No tälläpä viikolla ei mitään erikoista. Maanantaina, ennen tänne muuttoa, kävimme zumbaamassa Nicolen kanssa ja se oli kieltämättä todella hauskaa. Taidammepa mennä toisenkin kerran; se on niin lähellä. Saavuin tiistaina tänne ja elämää se on helpottanut jonkin verran, koulu on todella lähellä. Se on aina plussa. Sain oman avaimenkin, melko suurena luottamuksen osoituksena, joten olen saanut vapaasti kulkea ystäviäni tapaamaan sun muuta. Kuten olen tainnut aikaisemminkin mainita; oikein ihastuttava perhe. Beckyllä on muutaman vuoden nuorempi veli, joka on kohdellut meitä kuin prinsessoja. On mua muutenkin ylläpidetty täällä hyvin, mahtavia ihmisiä.

Ja olen toki nauttinut omasta suuresta sängystä.

 

Eilen illalla olimme Bexin ja Katien kanssa Juno Loungessa, keskustan läheisyydessä. Oli mukava jutella pienemmällä porukalla, kun tuntuu välillä ettei tiedä mihin suuntaan sitä päätään kääntäisi, varsinkaan koulussa. 

Minä, Becky, Katie. Ihanaiset tyttöset. (Huom, PUNAINEN paita)

Beckyllä on muuten maailman paksuimmat hiukset! Mun hiusten sanotaan olevan paksut, mutta kyseisellä neidillä on tukkaa päässään tuplasti enemmän! Elämä on epäreilua, hahaa. Mutta oli kieltämättä tunnelmallinen paikka.

Siinäpä se oikeastaan onkin. Illalla mun olisi tarkoitus mennä viettämään iltaa ystävieni kanssa ja huomenna lähdemme metsästämään syntymäpäivälahjaa eräälle synttärisankarille, joka kutsui mut aterialle sunnuntai-iltana. Ja huomenna ajattelimme myös pitää Beckyn ja Bryonyn kanssa Frendit-maratonin, eli kiireinen viikonloppu luvassa. Sunnuntaina saatan suunnistaa takaisin Cindin luokse, mulla on jo ikävä kyseistä hölmöä naista. Ja Jackia, tietenkin!

Hyvät viikonloput! :)

Pool party!

Hello. Suihkun raikkaana kirjoittelen tänään... kävinpä lenkillä (HUOM. lyhyellä) Nicolen kanssa. Juoksemassa. Ottihan tuo melko koville mutta nyt olo on mitä mainion. Mähän olen tunnetusti oikea atleetti... ;) Siitä se lähtee, jostain pitää aloittaa. Ja Nicolen kanssa ei ole mitään paineita, koska tiedetään jo valmiiksi että neiti jalkapalloilijalla on melko hyvä kunto ja mä taidan olla toisesta ääripäästä. :D On hyvä kun on oma personal trainer, joka tosissaan pistää tekemään töitä. Onneksi N antoi mulle edes hieman armoa näin aluksi. Olen edelleenkin sitä mieltä että juoksu on joko poliisia pakoon tai mielenvikaisille... ja onhan se taas hyvä, että multa löytyy huonohko vitsi joka asiaan! Olen väsähtänyt, annatte varmasti anteeksi. Ennen lenkkiä söimme myös Nicolen laittaman aterian ja katselimme muutaman tanssiohjelman.

Sää on aika pitkälti pysynyt harmaana ja sateisena, mutta seuraavan viikon pitäisi olla aurinkoinen. Ja kyllähän mä jo eilen juoksentelin kaupungilla pelkässä pitkähihaisessa ja neuletakissa, että ihan lämmintä täällä on... tuntuu keväiseltäkin, jossain määrin. Ainakin vihertää!

Eilen oli Jackaroonien viralliset synttärijuhlat. Cindi ja Jackin isä olivat vuokranneet läheisen "vapaa-ajan keskuksen" allastilat yksityiseen käyttöön. Olin ensin kahden vaiheilla, että menenkö uimaan vai enkö... mutta näin sen vesiliukumäen ja siellä viiletinkin sitten lapsosten mukana. (Tosiaan tulee se 18-vuotta tulee täyteen n. 6kk päästä...)

Uimahalli. Jossa muuten pauhasi musiikki; mikäpä sen parempaa.

 Lapsosia (joita oli runsaasti!) ja Jackin serkku Joshua, taasen. :) Kyseinen herra on oikea poser, viihtyy kyllä linssin edessä jos vain mahdollisuuden antaa. Ja mielelläni annan. Awws.

 Uskomaton kakku... Liverpool-teemalla, tietenkin!

 Jackin isukki Chris, herra itse, Joshua sekä pikkuinen serkkutyttö Frankie.

 

 Ja neitonen esitteli vielä kykyjään saippuakuplien kanssa... ja hoki "bubbles, bubbles" samalla. Sydän suli.

Sellaista siis eilen. Nut kuuntelemme musiikkia ja Nicole lupasi pian laittaa mun kynnet (mitkä kynnet..), että kyllä mua taas kohdellaan kuin prinsessaa. :) Olo on melko rauhallinen ja hyvä, sunnuntaista huolimatta. Mikäköhän muhun on iskenyt... saattaa tosin johtua myös ympärillä vallitsevasta järjestyksestä ja rauhasta; siivosimme koko huushollin tänään Cindin ja Nicolen kanssa, eli on putipuhdasta, Jack on isukkinsa luona ja Cindi otti illan vapaaksi ja lähti ansaitusti viettämään iltaa muutaman ystävänsä kanssa. :) Eli paikalla ainoastaan minä ja Nicky. Kyllä näistä illoista pitää ottaa kaikki irti, hahaa. Ja huomenna onpi poikkeuksellinen maanantai, saa nukkua jopa kahdeksaan... WOO. Happy.

Poikkeuksellisuutta riittää myös siinä, että huomenna taidamme suunnata tuohon lähistölle zumbaamaan! Tässä vaiheessa äiti taitaa jo kotona pyöritellä silmiään... ;)

Mitä ihaninta viikon alkua kaikille!

Wheyyyyyyyyy.

Ihanaa, perjantai! Ja sosiologian kokeet takana, ohhoh... siinäpä vasta olikin urakka. Onneksi muut tunnit sai tänään skipata kokeen takia, sainpahan ainakin nukkua pitkään. Koe alkoi yhdeltä ja tunninhan se kesti... vaihtarina sain tosin 20% lisäaikaa, mikä nyt ei hirveästi lämmittänyt koska se sattui olemaan vain sen 10 minuuttia. Ha. No kaipa se hieman auttoi. Uskon että arvosana tulee olemaan ihan okei, vaikka olihan se haastava koe. Nappasin kysymyspaperin mukaani, että voin vähän valaista kokeiden laatua;

1. Answer the following questions (materiaalina oli lainaus sosiologisesta tutkimuksesta);
a) With reference to the item and your own knowledge, explain the meaning of the term primary socialisation. (5 pistettä)
b) Using material from the item and your own knowledge, describe and explain how any two agents of socialisation can control behaviour. (10 pistettä)

2.  Families and culture;
a) Outline and explain the reasons why fewer people are choosing to marry in contemporary Britain. (15 pistettä)
b) Asses the view that the nuclear family is functional for society and for individuals. (30 pistettä)

 Eli periaatteessa 60 hyvää pointtia 60 minuutissa. Olen iloinen että sosiologia on myös osaksi pelkkää maalaisjärkeä, mutta kyllähän erilaisten tutkimusten, tilastotietojen ja merkittävien henkilöiden muistaminen tekee hieman tiukkaa. Puhumattakaan järkevästä kokonaisuudesta, se on mulle aina ollut haastavaa myös suomeksi kirjoittaessa, englannista puhumattakaan... oli miten oli, olen harvinaisen tyytyväinen siihen miten koe meni. Tulokset saadaan takaisin varmaankin maaliskuun puolella, koska ne menevät lautakunnan arvioitavaksi. 

Stressi kieltämättä puolittui nyt kun sain kertauksen ja kokeisiin luvun alta. Palaanpa nyt tiistaihin, jolloin vietimme Jackin synttäreitä, herra täytti yhdeksän vuotta!

Ja kävimme päivällisellä Jackin isoäidin, tädin (ja tädin lasten) sekä erään Cindin ystävän kanssa. OMNOM. Kuvassa Jack ja juuri päätään heilauttanut Joshua... Hahaa.

 Ja kuvasato oli melko säälittävä, taas kerran... mä yritän postata jotain järkevääkin lähiaikoina. ;)

Olen viime aikoina huomannut, että pienet asiat parantavat päivää kuin päivää. Melkeinpä koko viikon on satanut vettä, mutta torstai-iltapäivänä aurinko pilkisti muutaman minuutin pilvien takaa ja ihastelin näkyä ikkunasta, samalla kun yritin kuunnella englannin opettajan selitystä...  oli ihanan rauhallinen fiilis. Jaksoin selittää tapahtumasta koko illan muille ihmisille, alkoivat katsomaan jo kieroon. :P

JA sain keskiviikkona mielenkiintoisen ilmoituksen... lähtö kotia olisi kesäkuun 23. päivä, eli juuri ennen juhannusta! Kieltämättä melko pelottava ajatus vielä tässä vaiheessa, aion nauttia jokaisesta hetkestä ja kuukaudesta jotka mulla vielä on. Todellisuushan se kuitenkin iski; melkein puolet jo näistä kymmenestä kuukaudesta mennyt. Käsittämätöntä. Kerrassaan.

Huomenna onkin sitten Jack-herran viralliset synttärijuhlat, uimahalli täynnä 7-10 vuotiaita lapsia... joy. :P Saatan palailla vielä tämän viikonlopun aikana blogittelemaan, katsotaan. Nyt lähden kuitenkin ansaitusti rentoutumaan TV:n eteen, jospa sieltä tulisi vaikkapa jokin elokuva. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Revision.

Sunnuntait eivät ole suosikkeja, mutta yritänpä nyt kirjoitella kuitenkin. Tänään olen kerrannut sosiologiaa ja pysynyt koko päivän sänkyni uumenissa, feministien ja post-modernistien vilistessä paperilla... on se itseasiassa mielenkiintoisempaa kuin miltä kuulostaa. Ha. Ihan harmitti kun äitin kanssa jouduin muutaman tunnin höpöttelemään, en malttanut odottaa että pääsisin takaisin monisteideni pariin... ;) Vitsi vitsi! Ikävä on. Eipä mua vielä se perjantainen koe kuitenkaan huolestuta, eletään päivä kerrallaan.

Eilen kävin kahvilla ystäväni kanssa iltapäivällä ja illemmalla hengailin kaupungilla muutaman muun vaihtarin kanssa, mikä oli myöskin äärimmäisen piristävä kokemus.

Ja kävinhän mä taas mutustamassa vähän wokkia... tietenkin. ;)

ENIVEI, mun piti esitellä tämä mahtava löytö jonka nappasin alennusmyynneistä mukaani. Yliampuva - kyllä, mutta onpahan taas jotain muistuttamassa Briteistä kun kotiin tulee lähtö. Entinen rahapussi olikin jo siinä kunnossa että uutta tarvittiin, jos rehellisiä ollaan.

Mmm.

Ja loppujen lopuksi vielä lisättäköön, että terveisiä Sveitsiin... joulupaketin mukana tulleet herkut katoavat yllättävän nopeasti kertailun ja kokeisiin lukemisen yhteydessä. Varsinkin Migroksen jogurttisuklaat... Olen ollut taivaassa koko päivän. Kiitos kiitos kiitos.

Kirjoittelenpa lisää piakkoin, ainakin yritän. Saa nähdä miten paljon jaksan kertailla, mutta enköhän mä jotain raportoi, ainakin erään pikkumiehen lähestyvistä synttäreistä... :) Halauksia. <3

Friday.

Hyvää perjantai-iltaa! En ole kirjoitellut vähään aikaan, koska alkuviikosta nautin viimeisistä lomapäivistä ja keskiviikkona alkoi taas aherrus ihanaisessa opinahjossa... Ihan hyvillä mielin kouluun taasen kieltämättä raahauduin, vaikka ensi viikolla odotteleekin sosiologian koe! Onneksi vasta perjantaina. Juuri nyt on vähän väsähtänyt olo, kun unirytmit ovat olleet hieman pielessä loman jäjiltä. Seuraavalla viikolla toivottavasti paremmin.

Anyway, lyhyestä virsi kaunis; tänään kävimme Nicolen kanssa katsomassa leffassa Love & other Drugs, joka ei ollut hassumpi. Loppujen lopuksi ihan hellyttävä. Ollaan myös pelailtu biljardia olohuoneessa... muahaha. Se oli ehkä Jackin paras joululahja, jättisuuri biljardipöytä. Love it.

Olen myös alennusmyyntejä hieman kierrellyt... ja löysin rahapussilleni korvaajan! Se on mahtava, näätte vielä tämän viikonlopun aikana. Äidin iloksi voin myös kertoa, että kauppakassit ovat myös sisältäneet punaisen topin ja paidan. Crazy, huh? ;) Mun ainoa lupaus vuodelle 2010 on ENEMMÄN VÄRIÄ elämään. Se on kai melko helppo pitää, ainakin toivoisin. Lupaan myös tehdä pidemmän postauksen sunnuntaina, koska huomenna pitäisi tapahtua jotain suhteellisen jännää. Mun skaalan mukaan, tietenkin...

Lumista ei muuten ole täällä enää tietoakaan, vaikka räntää melkein aamulla satoikin. Lämpötila on muuten melko korkea, taisi olla illalla semmoiset +10!

Sunnuntaina näemme!

New Year's Eve.

Hyvää alkavaa vuotta 2011 kaikille, whii! Jospa tästä vuodesta tulisi se paras vuosi tähän mennessä, saas nähdä. Noh - ainakin se alkoi todella mukavissa merkeissä. Vietimme iltaa/yötä eilen Beckyn luona ja seura oli hyvää, ruokaa ja juomia unohtamatta! Juttelin Beckyn isän kanssa eilen iltapäivällä, herra on arkkitehti ja ihailee kuulemma kovasti Alvar Aaltoa ja on kova Suomi-fani, joten juttua riitti. On varsin ihana perhe muutenkin, aina äärimmäisen kotoisa olo. :)

Itseasiassa vietettiin uutta vuotta kolmesti; ensin Suomen ajan mukaan ja myöhemmin Nathanin kunniaksi, joka joutui lähtemään työpaikkansa juhliin, hahaa. Ja kyllähän se vuosi loppujen lopuksi sitten Walesissakin vaihtui. Kuvien suhteen vähän heikohkoa, mutta mitäpä se haittaa. Tästä tuli tämmöinen minipostaus. En ole itseasiassa tehnyt mitään uuden vuoden lupauksia, pitäisi kai... viime vuosi oli melkoisen hyvä vuosi kokonaisuudessaan, musta tuntuu että olen oppinut ja kokenut vaikka mitä. Ehdottomasti antoisa vuosi. Toivotaan että 2011 jatkaa samoilla linjoilla.

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2011 KAIKILLE! <3