The Royal Candy Floss.

Bööö! Moi. Hei. Olen melkoisen väsynyt neitokainen, mutta pakko oli blogi vielä päivittää, kun olen ollut liian laiska tällä viikolla... ja lupasinhan mä mummollekin. :) Enivei, tällä viikolla olen yrittänyt nautiskella viimeisistä lomapäivistä ja auringosta, vaikka ulkona onkin viilentynyt hieman. Ja tuulee. Murr. Onneksi tarkenee vieläkin melko hyvin, enpä valita! Pääsiäinenkin tuli ja meni, eipä siitä sen enempää... paitsi että sain suklaamunan, jonka kyljessä olivat nimeni, "prinsessa" ja kruunu. Mwhahaha. Täällä ainakin tiedetään, kuinka asiat ovat... KÖH.

Maanantaina kävimme Cindin ja muutaman tutun kanssa Brecon Beaconsin kansallispuistossa, joka on vain 40 minuutin ajomatkan päässä. Puisto on kuuluisa monista pienehköistä vesiputouksistaan, oli todella nättiä.

Jokin satunnainen kuva automatkan varrelta...

Brecon.

Tsihihii.  Vesi oli muuten KYLMÄÄ.

Jack on ollut viimepäivät jalkapallo-leirillä, tänään oli sitten kilpailuja ja turnausten finaalit... Poju nappasi kotiin pokaalit sekä yksilösuorituksesta rankkareissa, että tiimipokaalin finaalin voitosta! Awwh. Cindi oli äärimmäisen ylpeä, ja pakko myöntää että herra toi aikamoisen hymyn munkin kasvoille. Taidan pakata Jackin muutaman kuukauden päästä matkalaukkuun... Äitiäkään ei varmaan haittaisi!

Mitäs muuta... aivan; THE ROYAL WEDDING, huomenna. Katsotaan jaksanko edes herätä, hahaa. Kaipa se Middletonin hääpuku pitää ainakin katsastaa, muuten mua ei laskettaisi kunnon vaihtariksi. En ole tainnutkaan mainita, että täältä on saanut jo muutaman kuukauden päivät KAIKKEA kyseisen pariskunnan naamoilla varustettuna. Brits gone wild... noh, ehkäpä sekin humu siitä huomisen jälkeen laskeutuu. Olihan munkin pakko jotain ostaa, mutta tyydyin melko humoristiseen vetoon.

Enpä tiennyt sen päivän tulevan, kun syön Union Jackin väristä kuniinkaallisten häiden hattaraa.

Ei lisättävää. ;)

Footprints in the sand.

Hallou! Erittäin väsähtäneenä taasen kirjoittelen - on uskomatonta miten päivän laiskottelu ja auringonpalvonta ottaa näin kovasti voimille... Olimme tänään Barry Islandin Whitmore-rannalla viettämässä hieman laatuaikaa Cindin, Jackin ja naapureiden kanssa. Lähdimme liikkeelle jo kahdeksan aikaan, joka osittain selittää tätä väsymystä.... saatiinpahan hyvät paikat!

Barry Island on melkoisen suosittu lomakohde Bristolin kanavan (no meri se kyllä tässä kohtaa on...) rannalla, joka kuuluu siis Atlanttiin. Tarkemmin sanottuna Kelttimereen, joka kyllä nimenä kalpenee englanninkielisen Celtic Sea -nimityksen vieressä. :P  Täytynee sanoa, että päivä brittirannalla turistien kera ei ole koskaan kuulunut mun unelmieni matkakohteisiin, mutta eipä se niin kammottavaa ollutkaan. Mulla oli todella hauskaa ja niin kauan kuin aurinkoa riittää, I'm in! Enkä edes pahemmin kärähtänyt, wooo!

 

 Ei ihan ollut näin tyhjää enää puolenpäivän maissa...

 

No se vesi oli kyllä jääkylmää, mielelläni pysyttelin viltilläni hattu päässä aurinkoa ottaen. Varpaat uskalsin kastaa.

Jack halusi lähteä rapuja jahtaamaan, vaikka mielestäni ilmaisin varsin selvästi että ne piileskelevät pohjamudissa... herra meinasikin ja myöntyä ja luovuttaa, mutta löysimme yhden! Tehtävä suoritettu. Eikä edes saksinut sormia poikki... no se olikin kolikon kokoinen... Kaiken sen kahden tunnin jahtaamisen jälkeen Jack alkoi potea huonoa omatuntoa, kun rapu oli pinkissä ämpärissä eikä yhtään luonnollisemman värisessä, ja katselimme kun se viipotti takaisin mereen... huokaus.

Ja tiesinhän mä että vuorovesi on melkoisen hurja näillä nurkilla (maailman toisiksi suurin vaihtelu), mutta niiden kuuden tunnin aikana jotka rannalla vietimme, vesiraja kohisi alaspäin ihan silmissä. Olisi pitänyt tajuta ottaa ennen ja jälkeen -kuvat. Pöh.

Päivän kohokohta! Pysyiväthän paikoillaan... muutaman minuutin.

Hyvät fiilikset! Cindi stressaa, eilen hajosi jokin vessan putki (joka onneksi jo korjattiin) ja tänään meni sitten suihku. Oi voi. Onneksi nautimme kaikki rannalla makoilusta, luulenpa että rentoutuminen teki naiselle hyvää. Jos huomenna on yhtä kuuma päivä, taidamme kaivaa Jackille uima-altaan esille... mmm, aurinkoa!

Kuittaan ja kauniita unia!

A weird bunch.

Jälleen uusi viikko melkein lopuillaan, buu! Päivät ihanaisen perheeni kanssa vilahtivat kyllä ohi ihan järjetöntä vauhtia, naurun säestämänä.  Sää oli ihan uskomaton koko ajan, yhtäkään sadepisaraa ei viiden päivän aikana taivaalta tippunut, eikä eilisen jälkeenkään ole. Tähän voisi jopa tottua... ehkäpä se sade sieltä pikkuhiljaa taas palailee. Who knows. Aktiviteetit olivat kai Cardiffin antimien mukaiset, eli linnassa vierailua, syömistä ja shoppausta. Kelpaa.

No satamassa oli pakko taas käydä karuselliajelulla...

Ja jäätelöllä (:

Kävimme myös syömässä Cindin, Jackin ja Nicolen perheen kanssa ulkona, oli melkoisen huvittava kokemus.  Jack on hölmö.

Oli kyllä mukavaa, kun perhe ykkönen ja kakkonen tulivat toimeen, haha. Oma perhe on aina oma perhe ja vaikka asustaisikin jonkun muun luona vuoden päivät, se ei sitä tosiasiaa muuta. Mutta se ei tarkoita, ettenkö olisi äärimmäisen kiintynyt myös Cindiin ja Jackiin, ihan uskomattomia tyyppejä molemmat. Isukki ja Cindi muistuttivat kyllä niin paljon toisiaan, että ehkä on ihan normaalia etten sitä koti-ikävää ole potenut... kaksi alkaa nimittäin olla jo hieman liikaa. :P

Huomenna on tasan kaksi kuukautta lähtöpäivään, eli 4/5 takana. Hmm. Jos säätieto pitää paikkansa ja ulkona on lämmin ja aurinkoista, taidamme viettää lauantain rannalla makoillen ja pelaillen. Sounds good to me.

Kotiin terveisiä. (:

Excitement.

Huhuhuhuhuu! Äärettömän ihanaista lauantai-iltaa. En olekaan viikkoon kirjoitellut, hirmuista, mutta eipä täällä mitään sen kummoisempaa ole tapahtunutkaan... koulu loppui eilen, JES, kahden viikon pääsiäisloma. Taivas. Tänään kävin Isabellen kanssa elokuvissa katsomassa Chalet Girlin, hieman hiihtomaja-hömppää lauantaita piristämään... oli kyllä melkoisen huvittava ilta muutenkin. Äärimmäisen tyytyväinen olen sekä seuraan että leffaan.

 Kuva googlesta.

En muista milloin olisi viimeksi ollut yhtä hyvät fiilikset, eli aika hyvin nää mun pilvilinnat ovat kestäneet... Ja huomenna taidan kohota vieläkin korkeammalle, kun porukat tulevat viimein käymään. Melko hyvinhän nämä kahdeksan kuukautta ovat sujuneet ilman vanhempien läsnäoloa, itseasiassa paremmin kuin hyvin, mutta kyllähän mulle maistuu maman tai isukin seura koska tahansa, siitä ei kuitenkaan pääse yli eikä ympäri. En mä nyt ihan täällä vieraantunut ole, mitä lähemmäs jälleennäkemistä tullaan sen enemmän niitä oikeastaan ikävöi. Alkaa konkretisoitumaan koko vierailu. (: Yay.

Mutta nyt tarvitsen kunnon yöunet, että jaksan kuunnella iskän höpötystä huomenna... sukulaiset ja tutut kyllä tietävät viittaamani ilmiön ja ne jotka eivät tiedä - olkaa onnellisia. ;)

Birthday BBQ.

Halloota! Kylläpä väsyttää. Ihan tosissaan. Koko päivän olen joko juossut lasten perässä tai paistatellut porottavassa auringossa... nimim. pitää olla varovainen ettei ala pian näyttämään paloautolta... Tänään tosiaan vietimme Cindin siskon pikku prinsessan syntymäpäiviä grillauksen merkeissä, että osaa olla suloinen lapsi. Ikää pikkuisella on nyt vuoden verran. Vuoden alussa kirjoitin Sophien ristiäisistä. :)

Sophie ei oikein malttanut pysyä paikoillaan... ;)

 

 

 Enkä tosiaan osaa sanoa mistä näitä uskomattomia kakkuja aina ilmestyy... ulkomuoto ei hämää - oli herkullista.

 

Omnomnom.

 Cindi ja Sophien veli, Joshua... en aina osaa sanoa, kumpi noista kahdesta on se 5-vuotias. ;)

 

 

Sophie ja Sophien äiti, Caroline.

 

Eipä tänne muuten mitään jännempiä. Ystävien kanssa olen ulkona oleskellut, nyt kun kelit sen sallivat... katsotaan kuinka pitkään. Kyllä se varmaan sadetta taas tällä viikolla sieltä heittelee, hmph. Nyt kun on saanut maistiaisia auringonpaisteesta, ei kyllä yhtään nappaa minkäänlaiset kuurot. Mutta katsellaan.

Ja lopuksi vielä mun kauniit varpaani. En tiedä ketä pitäisi kiittää mun jättijaloista, mutta kiitos nyt vaan kuitenkin... pienet asiat tekevät tosin onnelliseksi, esimerkiksi se, että täällä 42 on suhteellisen yleinen koko. Kiitos siis Cardiffin ihanalle valikoimalle.

TASAN VIIKKO ja Suomesta saapuu ihanaisia vieraita. Musta tuntuu että tän talon muut asukkaat saa jonkinlaisen hermoromahduksen ennen sitä, mä olen koko ajan ihan liian hyvällä tuulella... mutta nyt yritän saada unen päästä kiinni, ettei huominen tunnu ihan mahdottomalta tehtävältä. Huuu. Elämä on ihanaa.

Rugby & tan lines.

Tänään on ollut ihan äärettömän hyvä päivä! Aurinko paistoi aamusta iltaan ja lämpötiloissa oltiin päivällä varmaan +20 nurkilla. En osaa sanoin kuvata miten hyvällä tuulella olen ollut koko päivän, huhhuu. Valo se vaan saa onnelliseksi. Wheeeeeey!

Koulumme poikien rugby-joukkue pääsi pelaamaan finaaliin Walesin mestaruudesta Cardiffin Millenium Stadiumille ja vaikka häviö tulikin, oli se silti todella hyvä kokemus. Ei sitä joka päivä pääse katsomaan todella hyvää rugby-matsia VIP-paikoilta muuten tyhjällä stadionilla. Llanishenia kannattamassa oli varmaankin n. 300 oppilasta, en ole ihan varma lukumäärästä. Wooooh. Ja olihan mullakin muutama erittäin tuttu ihminen pelaamassa, Dean ja Ben tekivät mut oikein ylpeäksi. Joukkueemme ei ilmeisesti koskaan ole päässyt läheskään yhtä pitkälle, haastava turnaus.

Oli melko hullun kokoinen...

Meidän pojat sinisissä.

Rugby on täällä melkeinpä sama kuin jääkiekko Suomessa, erittäin arvostettu laji. Enpä ala sääntöjä kertaamaan, mutta fyysisesti äärimmäisen raskas kontaktilaji, jota pelataan ilman sen kummempia varusteita... kaipa sitä voisi omalla tavallaan verrata amerikkalaiseen jalkapalloon, vaikkei ihan vastaavaa olekaan. Olen alkanut tosissani nauttimaan lajista, vaikka alussa se näyttikin vain kasalta mutaisia miehiä... jota se kyllä usein onkin.

Pojat tappion jälkeen... taisi tippa vierähtää ainakin muutaman opettajan silmään!

Aurinko tosiaan porotti katsomoon koko pelin ajan ja sainpa kevyen rusketuksen, ja rajat, ihan kaupan päälle. Toivon suuresti että sää pysyisi tällaisena ainakin vähän aikaa... tai ainakin olisi samanlainen sitten, kun porukat tulevat käymään. Taivaallista.

Pakko vielä laittaa muutama kuva koulumatkan varrelta... Walesin kevät on kaunis, enkä voi olla ylistämättä tätä vehreyttä tarpeeksi. Kaikki pitävät mua ihan tärähtäneenä kun jaksan puhua kukista ja puista koko ajan, mutta se piirre kai tulee äitin puolelta (ja ihanaiselta mummoltani, terveisiä sinne!), enkä voi sille mitään. Mua erityisesti viehättävät eräät puut, jotka ovat täynnä suuren suuria kukkia. En tiedä nimeä, enkä tiedä onko puilla joku muukin tarkoitus, mutta mahtavia ovat. Nättejä.

 

Ja muutaman metrin päästä kotoa löytyy muitakin kauniita paikkoja.

Mmmmm. Hyvä päivä, kerrassaan. Alkaa väsymys tosin painamaan kaiken sen stadionilla kirkumisen ja huutamisen jälkeen... Mihin nämä päivät taas katoaa? Huomenna on jo torstai. Apua. Mulla on tämän viikon jälkeen viikko koulua, sen jälkeen melkein kolmen viikon pääsiäisloma, jonka jälkeen palaamme kouluun kahdeksi viikoksi, ja sitten vaan koepäivinä kouluun toukokuussa. Ja that is it. Yhteensä kolme viikkoa koulua jäljellä... alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan moni asia, mutta lähtöä en vielä suostu ajattelemaan!

Erittäin, erittäin, kauniita unia. (:

Mother's Day.

Tänäänpä siis näillä suunnilla vietettiin äitienpäivää, leivonnaisten ja auringonpaisteen keskellä. Kieltämättä oli varsin onnistunut päivä, vaikka puolet ajasta vietinkin joko tiskatessa astioita joita käytimme leipomiseen, tai järjestellessäni omaa vaatekaappiani... on se aina mukavaa kun löytää vaatekappaleita, joita ei ole nähnyt puoleen vuoteen. :P Cindi oli Jackin kanssa käymässä mummunsa luona ja me leivoimme yllätykseksi herkkuja!

No en ole kovin varma onko tuo kuvista edustavin, mutta hyvältä maistui kaikesta huolimatta. :D Ja kirjoitusasusta sen verran, että täällä ei missään nimessä saa pyhää mum-sanaa kirjoittaa o:n kera, tai passittavat suoraan jenkkilän puolelle... ;) Onneksi sen kanssa ei ole ollut ongelmia!

Olimme eilen illalla Nicolen kanssa lapsia vahtimassa naapurissa, siksi väsyttääpi jo hieman. Vanhemmat tulivat kotiin vasta pikkutunneilla, valvoimme siihen asti katsomalla TV:stä elokuvia. Olimme kyllä yllättyneitä miten hyvin lapset käyttäytyivät, joita on siis kolme... joista nuorin on neljä ja vanhin kymmenen! No saimmehan me siitä hieman palkkaakin, vaikka olisivatkin voineet jättää maksamatta, oli miellyttävä kokemus!

Tämän päivän uuvuttavin kokemus taisi kuitenkin olla kahden tunnin jutustelu äitylin ja isukin kanssa... mwhaha. Ei vais - odottelen kyllä innoissani kahden viikon päästä tapahtuvaa maihinnousua! Halauksia sinne. Nyt nukkumaan, hyviä öitä!