Sophie ei oikein malttanut pysyä paikoillaan... ;)
Enkä tosiaan osaa sanoa mistä näitä uskomattomia kakkuja aina ilmestyy... ulkomuoto ei hämää - oli herkullista.
Omnomnom.
Cindi ja Sophien veli, Joshua... en aina osaa sanoa, kumpi noista kahdesta on se 5-vuotias. ;)
Sophie ja Sophien äiti, Caroline.
Eipä tänne muuten mitään jännempiä. Ystävien kanssa olen ulkona oleskellut, nyt kun kelit sen sallivat... katsotaan kuinka pitkään. Kyllä se varmaan sadetta taas tällä viikolla sieltä heittelee, hmph. Nyt kun on saanut maistiaisia auringonpaisteesta, ei kyllä yhtään nappaa minkäänlaiset kuurot. Mutta katsellaan.
Ja lopuksi vielä mun kauniit varpaani. En tiedä ketä pitäisi kiittää mun jättijaloista, mutta kiitos nyt vaan kuitenkin... pienet asiat tekevät tosin onnelliseksi, esimerkiksi se, että täällä 42 on suhteellisen yleinen koko. Kiitos siis Cardiffin ihanalle valikoimalle.
TASAN VIIKKO ja Suomesta saapuu ihanaisia vieraita. Musta tuntuu että tän talon muut asukkaat saa jonkinlaisen hermoromahduksen ennen sitä, mä olen koko ajan ihan liian hyvällä tuulella... mutta nyt yritän saada unen päästä kiinni, ettei huominen tunnu ihan mahdottomalta tehtävältä. Huuu. Elämä on ihanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti