Koulumme poikien rugby-joukkue pääsi pelaamaan finaaliin Walesin mestaruudesta Cardiffin Millenium Stadiumille ja vaikka häviö tulikin, oli se silti todella hyvä kokemus. Ei sitä joka päivä pääse katsomaan todella hyvää rugby-matsia VIP-paikoilta muuten tyhjällä stadionilla. Llanishenia kannattamassa oli varmaankin n. 300 oppilasta, en ole ihan varma lukumäärästä. Wooooh. Ja olihan mullakin muutama erittäin tuttu ihminen pelaamassa, Dean ja Ben tekivät mut oikein ylpeäksi. Joukkueemme ei ilmeisesti koskaan ole päässyt läheskään yhtä pitkälle, haastava turnaus.
Oli melko hullun kokoinen...
Meidän pojat sinisissä.
Rugby on täällä melkeinpä sama kuin jääkiekko Suomessa, erittäin arvostettu laji. Enpä ala sääntöjä kertaamaan, mutta fyysisesti äärimmäisen raskas kontaktilaji, jota pelataan ilman sen kummempia varusteita... kaipa sitä voisi omalla tavallaan verrata amerikkalaiseen jalkapalloon, vaikkei ihan vastaavaa olekaan. Olen alkanut tosissani nauttimaan lajista, vaikka alussa se näyttikin vain kasalta mutaisia miehiä... jota se kyllä usein onkin.
Pojat tappion jälkeen... taisi tippa vierähtää ainakin muutaman opettajan silmään!
Aurinko tosiaan porotti katsomoon koko pelin ajan ja sainpa kevyen rusketuksen, ja rajat, ihan kaupan päälle. Toivon suuresti että sää pysyisi tällaisena ainakin vähän aikaa... tai ainakin olisi samanlainen sitten, kun porukat tulevat käymään. Taivaallista.
Pakko vielä laittaa muutama kuva koulumatkan varrelta... Walesin kevät on kaunis, enkä voi olla ylistämättä tätä vehreyttä tarpeeksi. Kaikki pitävät mua ihan tärähtäneenä kun jaksan puhua kukista ja puista koko ajan, mutta se piirre kai tulee äitin puolelta (ja ihanaiselta mummoltani, terveisiä sinne!), enkä voi sille mitään. Mua erityisesti viehättävät eräät puut, jotka ovat täynnä suuren suuria kukkia. En tiedä nimeä, enkä tiedä onko puilla joku muukin tarkoitus, mutta mahtavia ovat. Nättejä.
Ja muutaman metrin päästä kotoa löytyy muitakin kauniita paikkoja.
Mmmmm. Hyvä päivä, kerrassaan. Alkaa väsymys tosin painamaan kaiken sen stadionilla kirkumisen ja huutamisen jälkeen... Mihin nämä päivät taas katoaa? Huomenna on jo torstai. Apua. Mulla on tämän viikon jälkeen viikko koulua, sen jälkeen melkein kolmen viikon pääsiäisloma, jonka jälkeen palaamme kouluun kahdeksi viikoksi, ja sitten vaan koepäivinä kouluun toukokuussa. Ja that is it. Yhteensä kolme viikkoa koulua jäljellä... alkaa pikkuhiljaa konkretisoitumaan moni asia, mutta lähtöä en vielä suostu ajattelemaan!
Erittäin, erittäin, kauniita unia. (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti