And so I became a sheep shagger...

Woah. Täällä siis ollaan, istuskelen ihanaisessa huoneessani kerrossängyn alemmassa sängyssä. Host-mommy laittelee alakerrassa ruokaa ja ihanainen host-siskoni puhelee saksaa Skypen välityksellä! Aurinko paistelee ulkona (postausta on kirjoiteltu pitkin päivää) ja elämä on mukavaa. Tästä tulee äärimmäisen sekava entry, koska en tosiaankaan tiedä mistä aloitan ja mitä kerron! Don't shoot me.

Aloitetaanpa siis lauantaista. Aamusella hyvästelin siis äitini, siskoni ja hänen poikaystävänsä. Nappasimme kaverini mukaan matkan varrelta ja ajoimme kohti Helsinki-Vantaata. Perillä kaikki meni odotetun mukaisesti, eli hyvin... EF:n työntekijä ohjasi meidät oikealle check-in-deskille, eikä tarvinnut kuin laukku heittää koneeseen. Vähän mua jännittikin toi mun matkalaukku, ylipainoa taisi olla kahdeksan kiloa... köh. Normaaleissa olosuhteissa olisin joutunut maksamaan 88 euroa kyseisestä tapauksesta, mutta virkailija päästi mut menemään. ("No tämäkin laukku on hieman painavahko, yritäppä takaisin tullessa hieman tarkkailla...") Hyvästelyt voisin sensuroida kokonaan, taisinpa mäkin muutaman kyyneleen siinä vuodattaa. Vaikea pysyä tyynenä kun ympärillä on n. 19 muuta vaihto-oppilasta perheineen, useimmat kyyneleet silmissä. Tai poskilla... Noh, bongasinpa sitten erään vaihtarin turvatarkastuksesta ja lievensimme tuskaamme puhumalla niitä näitä. Myöhemmin törmäsin muihinkin mukaviin vaihtareihin, odotellessamme koneeseen pääsyä. Lennosta ei sen enempää, meni ilman ongelmia ja rattoisasti, kahden Saran välissä. (:

Kuvia koneesta! Kone lenteli ihan Lontoon keskustan yllä, bongailtiin kilpaa nähtävyyksiä! Big Ben ja kuuluisimmat sillat nähtiin, the London Eye taitaa näkyä alemmassa kuvassakin.

Heathrowlla kaikki sujui ilma ongelmia, siksi näin tylsähköä tekstiä. ;) Hassua kyllä, kenenkään laukku ei kadonnut eikä kukaan eksynyt porukasta. Ruokaa olin odottanut koko päivän, se oli ehkäpä lentäkentällä olon jännittävin osa. Obviously.

Noin 45 minuutin odottelun jälkeen lähdimme bussilla kohti Winchesterin yliopistoa. Matka kesti n. 1,5 tuntia, sekin meni yllättävän rattoisasti väsymyksestä huolimatta. Yliopistolle saavuttuamme saimme avaimet omiin huoneisiimme, jonka jälkeen siirryimme seurustelemaan muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Paikalla olivat kaikki Britteihin suuntaavat EF:n vaihtarit, ympäri maailmaa. Juttelin mm. Saksasta, Sveitsistä, Ruotsista, Espanjasta, Puolasta, Slovakiasta ja Japanista tulleiden vaihtareiden kanssa ja tutustuin moniin mahtaviin tyyppeihin. It was great. Puhuin myös muutaman nuoren britin kanssa, jotka kehuivat kaikki Cardiffia mukavaksi paikaksi... he kertoivat myös, että Walesilaisia kutsutaan nimellä "sheep shaggers", mutta se ei kuulemma ole pilkkaava nimi. :D Illan pimeinä tunteina löysin myös uskomattoman host-siskoni, Nicolen.

Illallisen jälkeen suuntasimme huoneisiimme. Rehellisesti sanottuna mua hieman pelotti, kampus on linnamainen, sää oli kolea ja tunnelma melko aavemainen. Kaikki vanhan rakennuksen ovet narisivat ja Salla joutui nukkumaan huoneessaan yksin! :P No, selvisin...

Kattokaa nyt!

Tänään jouduin tietenkin heräämään ensimmäiseen bussiin, joka lähti kahdeksan maissa Winchesteristä. Ajoimme tunnin ja pysähdyimme aamiaiselle, käytiin Nicolen ja erään toisen vaihtarin kanssa syömässä iiisoimmat muffinit mitä oon ikinä nähny ja juotiin kuumat kaakaot. :) Food is good, olin onnellinen.

Saavuimme Cardiffiin yhdentoista maissa ja... there she was. Uusi äitini, kymmeneksi kuukaudeksi. Cindi (Lucinda) on todella "easy going" ja sydämellinen ihminen, tuntuu kuin olisin viettänyt naisen kanssa jo iäisyyden, olo on niin kotoisa. Talo on perinteinen kaksikerroksinen brittiläinen rivitalo, melko vaatimaton ulkoa päin. Suloinen, though! Sisustukseltaan sitten ei-niin-perinteistä, Cindi on laittanut kaiken viimeisen päälle ja kylpyhuoneen remontti valmistuu pian. Tilaa ei ole paljoa, mutta riittävästi. We'll be just fine. Kuvia talosta myöhemmin!

Käytiin äsken pienellä kierroksella Nicolen kanssa, Cindi piirsi kartan meille. :D Sujui kohtalaisen hyvin. Yläpuolellani istuva neitinen on varsinainen urheiluhullu, joten hän innostui kilometrin päässä sijaitsevasta urheilukeskuksesta... siellä tosiaan voi tehdä vaikka mitä, jotenvoisihan sitä ainakin yrittää. Olisi korkea aika tehdä mun kunnolle jotain, mahdollisuuksia kun olisi. ;)

Tässä siis saksalainen ihanuus! Tullaan äärettömän hyvin toimeen. She's great. :)

Huomenna tapaan Jackin! Kuulemma energinen ja erittäin kiltti poika... hyvä niin. Kerron sitten, kuinka paljon Cindi valehteli. Ha. Yritän myöhemmin tehdä postauksen itse Cardiffin kaupunkia koskien... sitten kun on sen aika. Kaikki  on muuten kirjoitettu englanniksi, sekä kymriksi. Kymri on ihan järjetöntä, ei mitään logiikkaa... Mutta menen juomaan teetä ja parantelemaan nuhaani, näkemisiin siis! (Ja oh, brittiaksentti ja komea nuori mies on vaarallinen yhdistelmä... eräs uusi norjalainen tuttavani käveli eilen puuta päin! Can't blame her...)