Three days to go

Ja nyt on blogikin pystyssä. Viimein. Mietin pitkään, että tää vois olla järkevin vaihtoehto, kaikki vois kerralla lukea mun kuulumisia... :) Tai no en ole ihan varma kuka niitä lukee, mutta onneksi Kreeta ainakin ilmoittautui halukkaaksi. :D Se on jo plussan puolella.

Tosiaan lauantaina otan suunnan Helsinki-Vantaalle ja lento kohti Lontoota, siellä vietetään yö kaikkien vaihtareiden kanssa ja sunnuntaina bussilla kohti Cardiffia. Hui. Lähtö ei ole vielä iskenyt kovaa, vieläkin vähän epätodellinen olo... mutta en malttaisi enää kotonakaan pysyä, hakekaa mut Cardiffiin ja äkkiä! Pitää ehkä yrittää kestää vielä viimeiset itkupitoiset jäähyväiset, kyllä se siitä sitten taas lähtee. En tiedä onko mulla vähän liikaakin tätä "päivä kerrallaan" -fiilistä tässä, mutta ei tähän muuten osaa mitenkään varautua! Oon muuten pakannut jo kaiken. No MELKEIN kaiken. No okei - en läheskään, mutta vaatteet on jo valmiiksi katottu ja kengät mukana. Enhän mä muuta tarvitse... enhän?

Isäntäperheenä mulla on yksinhuoltaja äiti, Cindi, jonka kanssa olen jutellut melko aktiivisesti facebookin välityksellä. Ihanalta kuulostava ihminen, en malttaisi odottaa ensimmäistä tapaamista! Cindillä on 8-vuotias poika, Jack, cute as a button! Perheeseen tulee myös toinen vaihtari, saksalainen 17-vuotias Nicole. Cindi kertoi että on oikein herttainen tyttö, odotan siis innolla. :) En ehkä kehtaa kertoa opiskelleeni saksaa muutaman vuoden, mun muistista on pyyhkiytynyt kaikki kyseiseen kieleen liittyvä... esitellä itseni ehkä osaisin. :P

ANYWAY, päivitän kun kerkeän... eli luultavasti piakkoin, kotona mulla ei ole kuin aikaa. Yllättävää.